Matildan kevät

 

Ajelimme kauniissa säässä pikkuteitä pitkin Mathildedaliin. Salon seudulla on paljon vähemmän lunta kuin Vantaalla, pellot olivat jo lähes paljaina. Olimme perillä turhankin ajoissa, mutta saimme siivotun, vapaan mökkimme avaimet heti. Kokilla on pari vapaapäivää; söimme Cittarin salaattiannokset ja illalla saunoimme lempeissä löylyissä. Koronatilanne pahenee edelleen, joten emme voi tällä kerralla kutsua ruoka/saunavieraita. Myöhemmin luin kirjaa, taustalla soi Radio Classic, tuli ihan jouluinen olo...

Matilda Talo (ent. työväentalo)

Yön pakkanen vaihtui aamun lumisateeseen. Lähdimme omille lenkeillemme, minä pysyttelin kylällä ja sen lähettyvillä, jätin pitkospuut ja polut aurinkoisiin, lämpimämpiin päiviin. Metsässä oli hyvä hankikanto, joten suunnan voi valita mihin vain. Kävi mielessä, että lumen alla maatuvat ne tuhannet suppikset, mitä en jouluviikolla ehtinyt kerätä. Hannu haki Ruukin Krouvin take away -pizzat, kaupanpäällisiksi saimme sokerimunkit.

Mökkiruokaa (täysjyväpastalla)

Lämpötila nousi, tuuli yltyi ja hankikanto sai mennä. Tein Jeturkastin lenkin tuulen mukaisesti ja löysin sen metsäpolun, mikä oli minulla syksyllä hukassa (kun vaelsin jollain suolla tossut märkinä). Kotona olemme tottuneet ruskeisiin rusakoihin, nyt näin pitkästä aikaa valko-harmaan pupujussin. Mökillä avasin kihlajaispäivän skumpan ja tein sieni-pekonipastaa.

Endalin laavu

Taas yöpakkasia. Lähdin kuitenkin katsomaan, voiko pitkospuilla ja poluilla jo kävellä liukastumatta. Alkumatkan kävelin pitkin (autoilta suljettua) huoltotietä, seuraten Tapanin kierrosta. Tänne täytyy tulla syksyllä etsimään uusia sienipaikkoja, tosin vanhoiltakin löytynee runsaasti suppiksia. Huoltotie on raivattu kahden parkkipaikan välille ja sitä pitkin Metsähallituksen porukka käy hoitamassa laavuja ja täydentämässä puuvarastoja (ainakin Endaliin). Poikkesin siitä liukkaalle polulle kohti Endalia. Halkoja oli runsaasti (ei tarvitse kantaa omia), sytykkeitä ja vessapaperia ei lainkaan. Aurinko oli sulattanut ja kuivattanut metsän rinteet ja pitkospuut, joita pitkin jatkoin Teerisaareen. Yksi pariskunta käveli vastaani. Teerisaaressa ei ollut valmiiksi tehtyjä polttopuita, mutta joku oli jättänyt vessapaperia huussiin. Puolakkajärvi ja Matildanjärvi kumisivat kumpikin, jäälle ei ole enää menemistä. Reilun kahden tunnin lenkin jälkeen palasin mökille kuumalle kaakaolle, ruoka olikin salaattia vailla valmiina.

Mökkiviikon ainoan kauppapäivän pidimme tiistaina, kun kävimme Perniön K-marketissa hakemassa tuoretta maitoa, leipää ja saunaolutta.

Kävelimme lähes saman lenkin kuin minä edellispäivänä; Hannulle uutta oli huoltotie ja Teerisaari. Pakkasimme reppuun vanhoja sanomalehtiä ja tuohta sytykkeiksi. Ja vessapaperirulla jätettäväksi nuotiopaikan huussiin. Endalin laavulla grillasimme lammasmakkarat nauttien samalla auringonpaisteesta. Oli mahtava retkeilysää - lämpöasteita lähes 10 - ja muitakin patikoijia oli liikkeellä. Illalla tuli ihan kesäinen fiilis, kun löylyjen välissä vilvoittelimme terassilla ja auringonlaskun punertaessa taivaanrannan kuuntelimme lintujen laulua.

Teijon hirsikota (vuokrattavissa)

Tänne pääsee bussillakin!

Matildan Kyläpanimo

Mökkiruokaa (täysjyväriisillä)

Vietän mökkiviikoilla lähes arkipäiviimme verrattavaa lomaa; päivittäin ulkoilen 2-3 tuntia ja lenkkeilen 6-10 kilometriä, syön hyvää ruokaa ja iltaisin rauhoitun musiikkia kuunnellen, blogeja selaillen ja tunnin verran (paperi)kirjaa lukien. Silti nukun paremmin kuin kotona. Keksin tälle ainoastaan yhden syyn; saunomme joka ilta.

Ilmeisesti yöllä oli ollut pakkasta (vaikkei mittari sitä näyttänytkään), sillä lenkkipolut olivat osittain jäässä. Metsään päästyäni joutsenpari lensi ylitseni, poikapari käveli vastaani. Mökkinaapurit olivat pyllyt pystyssä suolla syömässä karpaloita. Liukkailla poluilla ja kapeilla pitkospuilla voi hyvin kehittää tasapainoaistiaan. Kävelin Teerisaareen, jonne joku oli kantanut uusia halkoja. Uteliaisuuteni houkutteli minut Teerisaaresta pois suuntaavalle retkeilyreitille, jota en ole koskaan kävellyt. Epäilin sen olevan liian lyhyt (minulle), mutta pitkospuiden jälkeen reitti jatkui kallion ylitse polulle, joka päätyi metsätielle. Kuljin sitä niin pitkään, että epäilin jälleen kerran eksyneeni pois reitiltä (varsinkin kun reittimerkit puuttuivat), mutta lopulta tie päättyi Matildanjärven ja Luontotalon parkkipaikalle. Palasin mökille maantietä pitkin, että sain hiekkaa ja kuivaa asvalttia tossujen alle. Saloon menevä bussi lähti juuri kylältä, se kulkee arkisin tunnin välein. 

Jos mahdollista, varaan aina tämän saman mökin. Se on useimmiten tosi siisti ja keittiövarustus on varsin hyvä. Olen itsekin tuonut tänne kotoa jotain ylimääräistä (kuten rikkonaisen muovilävikön tilalle uuden Ikean version). Jopa paistomittari löytyy, kuten jouluna ilokseni totesin. Tein parin päivän ruuaksi lihapataa omilla lisukkeilla.

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/2021/02/naudan-uunipata.html

Meillä kävikin hyvä tuuri, kun mökit olivat jo varattuja pääsiäiseksi. Kun/jos liikkumisrajoitukset astuvat voimaan, emme olisi päässeet tänne lainkaan. Varmuuden vuoksi varasin vielä muutaman kirjan kirjastosta.

Uusi lenkki; lähdin tsekkaamaan, missä Tapanin kierros päätyy Teijontielle vai päätyykö lainkaan. Ei päädy, vaan pyöräilyreitti on nimensä mukaisesti kierros, joka metsässä kääntyy takaisin lähtöpisteeseensä. Aurinko alkoi paistaa ja jatkoin metsätietä eteenpäin. Oletin tulevani ulos metsästä ennen golfkenttää. Meni taas pitkäksi, ohitin autojen hautausmaan, kävelin Metsäkulman asuinalueelle saakka ja päädyin Teijontielle vasta Meri-Teijo Golfin jälkeen. Golfkentän tie oli osittain jäinen, osittain niin kurainen, että nousin Punapirtintietä ja kävelin loppumatkan mökille pitkin kuivaa Teijontietä. Pyöräytin pyykin- ja astianpesukoneet. Vielä viimeiset rommikaakaot ja illalla viimeiset löylyt tällä mökkiviikolla. Milloin mahdamme päästä tänne uudelleen?

Kotimatkan ajoimme Lohjan kautta. Tämä oli taas sarjassa "Joulupukin rekiretki"; menomatkalla vein Annan synttärilahjan, paluumatkalla Suvin lahjan ja pääsin pitkästä aikaa vierailemaan äidin luona, kun vein hänelle kukat ja synttärikortin. Eipä siitä paljon iloa ole kummallekaan, kun joudumme pitämään parin metrin välimatkan (tai niin pitkän kuin pieni huone antaa myöten), minulla on kasvomaski ja äiti torkkuu pyörätuolissaan. Suvilta saimme rahkapullat ja pääsiäisleivän, Onni oli viime näkemältä kasvanut huimasti. Lohjan kirjastosta hain lukupiirin seuraavan kirjan (olen myös Lukki-kirjaston asiakas). Koskahan saan sen palautettua, jos liikkumisrajoitukset toteutuvat? Hannun toive ei toteutunut; kotona oli lähes yhtä paljon lunta kuin lähtiessäkin, viikossa se oli muuttunut likaisiksi kinoksiksi.

Kohti kevättä

 Koronarajoitukset jatkuvat koko kevään; ei päästä ryhmäjumppiin, lukupiireihin, taidenäyttelyihin, konsertteihin, Aikuisopiston kielitunneille tai muihinkaan kokoontumisiin. Matkoista puhumattakaan. Jotain hyvääkin näistä rajoituksista on; vuosi sitten sairastamani hevosyskän jälkeen minulla ei ole ollut pienintäkään nuhaa tai flunssan poikasta. Kevättä piristämään varasimme mökkiviikon Meri-Teijosta. Liiton mökit oli jo varattu pääsiäisviikolle, joten menemme sinne jo maaliskuussa.

Kelit ovat Vantaallakin vaihdelleet Siperian pakkasista Saharan hiekkamyrskyyn ja loppuviikosta saamme nauttia Azoreilta tulevasta lämpöaallosta. Jopa siitepölystä varoitetaan. Aamun valjetessa ulkoa kuuluu jo lintujen sirkutusta. Selviä kevään merkkejä! Etelä-Suomen hiihtolomalaisilta sulavat lumet ja jäät suksien ja luistimien alta kovaa vauhtia.

Viikonloppuna oli hieno keli kävellä vaikka Kuusijärvelle, mutta jätimme sen jollekin arkipäivälle, kun hiihtolomaa viettävät koululaiset ja heidän vanhempansa ovat pois poluilta. Lauantaina tein särki-perunasalaattia kotimaisesta Järkisärki-säilykkeestä.   

Maaliskuun alussa saimme yöpakkasia ja lähdin lumikenkäilemään lähimetsän hangille. Innokkaimmat tahkovat vielä latuja, jotka päivän pidetessä sulavat vetisiksi.

Tonnaribowl

Vielä kun ravintolat ovat avoinna, kävimme tiistaina hyvällä buffetlounaalla Ravintola Tammistossa. Keskiviikkona oli aika keventää ja tein tonnikalasalaattia. Yllättäen sää kylmeni ja talvimyrsky pudotti puista oksia ja kaatoi kylämme roskiksia. Uusi lumi peitti armeliaasti Saharasta kulkeutuneet hiekat alleen. 

Uusimaa sai niskaansa myös lumimyräkän, joka sekoitti liikenteen useaksi tunniksi. Onneksi minulla ei ollut autolla asiaa kuin verenluovutukseen (kun en viitsinyt kävelemäänkään lähteä). Hemoglobiini on edelleen korkealla, olemmehan talven aikana syöneet paljon marjoja, lehtikaalia ja sieniä. Pakastimessa onkin niin runsaasti suppiksia, että voisin tehdä pakkaspäivän sienikeiton. Ensimmäisen kerran kokeilin maapähkinävoi(kerma)kanaa, johon lisäsin myös sieniä ja lehtikaalisilppua. Tiedä sitten, johtuiko pataan lisäämästäni marja-aroniahillosta, että ruoka maistui herkullisen suklaiselta. Taivas kirkastui ja saimme kovia yöpakkasia. Petivaatteet olivat ulkona koko päivän ja petauspatja sai lumipesun.

Pizza Napoli

Lopputalven kirjoja:

Petina Gappah "Pimeydestä loistaa valo". Tarina David Livingstonen viimeisestä matkasta hänen palvelijoidensa (kokki ja kantaja) kertomina. Orjista ei voi puhua, sillä Livingstone vastusti - ainakin näennäisesti - orjakauppaa. Kirja perustuu historiaan ja sen pohjana ovat tohtorin viimeiset päiväkirjat, mutta teos kertoo Livingstonen kuoleman jälkeisistä tapahtumista. Historiaa, tarinankerrontaa ja hillittömän hauskoja sattumia. Jos kirjailija olisi eurooppalainen/valkoihoinen, häntä luultavasti syytettäsiin pilkanteosta tai rienauksesta. Silmiinpistävä ero näiden tohtoreiden ja 1800-luvun naispuolisten tutkimusmatkailijoiden (Mia Kankimäen teos "Naiset joita ajattelen öisin") on, että miehillä on mukanaan kymmeniä kantajia ja muita palvelijoita, kun naiset usein kulkivat yhden tai kahden oppaan/kantajan kanssa. 

Charlie Mackesy "Poika, myyrä, kettu ja hevonen". Hurmaava kirja täynnä piirroksia ja sydämellisiä mietelauseita!

Varustauduin mahdolliseen koronasulkuun varaamalla muutaman teoksen kirjastosta, ainakin lukemista riittää.

Ayòbámi Adébáyò "Älä mene pois". Edelleen Afrikka. Livingstonen reissulla 1800-luvulla kulkivat mukana myös "reissunaiset", kun omat vaimot jäivät kotiin lasten kanssa. Tämä kirja kertoo ajasta 1987-2008, mutta edelleen tapana on naida useampi vaimo. Jos 1-vaimo ei tule raskaaksi, anoppi hankkii pojalleen 2-vaimon (tarvittaessa myös kolmosen ja nelosen). 1-vaimo järkyttyy tästä niin paljon, että kokee valeraskauden aamupahoinvointeineen ja pullistuvine vatsoineen. Elämään mahtuu paljon surua, mutta myös hetkittäistä onnea. Hieno kirja afrikkalaisista perinteistä, tavoista ja tarinoista sekä Nigerian kuohuvasta historiasta.

Elena Ferrante "Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät" (Napoli-sarjan kolmas osa). Elena ja Lila ovat kasvaneet nuoriksi naisiksi. Elena on päättänyt opiskelunsa ja ryhtynyt menestyväksi kirjailijaksi, Lila jatkaa köyhää elämäänsä raataen tehdastyössä pystyäkseen elättämään itsensä ja pienen poikansa. Euroopassa kuohuu ja 70-luvun Italiakin elää murrosvaihetta. Nuoret aikuiset ja opiskelijat kokevat poliittisen herätyksen, kokoontuvat ja mellakoivat tasa-arvon, parempien palkkojen ja työskentelyolosuhteiden edestä. Elena elää Milanossa, muuttaa sieltä Firenzeen ja tapaa perhettään käydessään Napolin kortteleissa. Vuosien varrella myös ystävykset tapaavat, erilaisista elämäntilanteista huolimatta heidän välinen suhde pysyy vahvana.

Helmikuun herkut

 Saimme kunnon talven Etelä-Suomeenkin; on riittämiin lunta ja pakkasta. Laiskuuttani en ole kaivanut suksia ja luistimia esille ja ajattelin odottaa vielä pientä hankikantoa, ennen kuin otan lumikengät käyttöön. Siinä on oma riskinsä (lumi saattaa hävitä kokonaan) ja taidankin lähteä jo viikonloppuna lähimetsään lumikenkäilemään. Päivittäin käymme omilla kävelylenkeillämme, minä suuntaan usein metsiin, sillä koirantaluttajat ovat pitäneet polut avoinna.

Tammi-helmikuun vaihteessa herkuttelimme virolaisittain; päivällä dippasimme paistettuja pelmenejä ja illalla grillasimme juustonakit takapihan nuotiolla. Söimme ne autotallissa kynttilänvalossa istuen. Päivästä olisi tullut täydellinen, jos olisimme viitsineet myös opiskella vironkieltä. Se - kuten jumpat ja venyttelyt - on jäänyt kokonaan kun ryhmien kokoontuminen lopetettiin (tai siirrettiin vähintään maaliskuulle).

Emme todellakaan laskeudu mihinkään paastoon, vaan olemme pitäneet itsemme lämpiminä hyvällä kotiruualla; keitoilla ja padoilla, pastalla ja risotolla. Hannu on tehnyt pizzaa ja elämänsä parhaat täytetyt paprikat. Ostin uuden pussin tattarijauhoja, joten blinejä pitää tehdä useammankin kerran. Aloitin jo hyvissä ajoin ennen laskiaista.

Nopeat blinit

1½ dl maitoa

5 g hiivaa

½ tl suolaa

1 tl sokeria

1 dl kermaviiliä

1 dl tattarijauhoja

½ dl vehnäjauhoja

1 keltuainen

1 valkuainen

paistamiseen voita

Sekoita kädenlämpöiseen maitoon hiiva, suola, sokeri, huoneenlämpöinen kermaviili sekä tattari- ja vehnäjauhot tasaiseksi taikinaksi.

Nosta kulho kuumaa vettä sisältävään astiaan noin tunniksi (itse jätin sen kylppärin lämpimälle lattialle). 

Kun taikina on kohonnut, lisää keltuainen ja sekoita tasaiseksi. 

Vatkaa valkuainen vaahdoksi ja lisää se varovasti sekoittaen taikinaan juuri ennen paistamista. Paista blinit voissa molemmin puolin kullanruskeiksi. Pidä liesi keskitasolla, etteivät blinit pala.

Blinejä tulee pannun koosta riippuen 10-16 kappaletta.

Tarjoa blinit lämpiminä haluamasi täytteen kanssa. Minä surrautin tehosekoittimella savulohimoussea, jonka koristelin suolakurkkuviipaleilla ja tillin oksalla.

Leipomaan en ole ryhtynyt, siinä tulee vain syötyä liikaa. Tuoreet laskiaispullat (kuinkahan monet?) olemme ostaneet leipomosta, näin kumpikin saa haluamansa täytteen. Runebergit haimme Lidlistä.

White Himal

Kokin vapaapäivinä olemme syöneet lounaan Ravintola Tammistossa tai Tikkurilan nepalilaisravintoloissa, maukas ruoka lämmittää mukavasti pakkaskelillä. 

Koronarajoitusten takia elokuviin ei pääse ja taidemuseotkin ovat avoinna vain rajoitetusti. Olemme katsoneet pois aiemmin nauhoitettuja leffoja, seuranneet luonto-ohjelmia ja erikielisiä tv-sarjoja (Ivalon katsoimme putkeen Areenasta).

Laskiaissunnuntaina oli loistava ilma ja lähdin lumikengillä rämpimään lähimetsään. Enimmäkseen kuljin umpihankea sienipaikkojani ylittäen. Sen jälkeen maistui herkullinen uunipata. 

 

Sain vihdoin viimein aikaiseksi aloittaa uusi blogi, joka keskittyy ainoastaan kokkaamiseen. Lisään siihen reseptejä pikku hiljaa.

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/

 

Helmikuun kirjoja:

Karttakeskus "Euroopan kauneimmat viinireitit". Kesää ja matkoja kaivaten olen katsellut kaunista kuvakirjaa ja sen karttoja. Reitit on ajettu autolla, Hannu haikailee niille moottoripyörällä ja minä tietenkin kävellen, olenhan kävellyt Mosel Caminostakin vasta noin puolet. Pohjois-Espanjan viinireittiä vaelsin pitkin Camino Francésia.

Victoria Hislop "Elämänlanka". Kreikkalaiset sukujuuret omaava Hislop on kirjoittanut useita kirjoja (kuten "Saari"), jotka ovat elämänmakuisia ja saavat Kreikka-kuumeen kohoamaan. Tämä kirja kertoo kolmen sukupolven tarinan ja valottaa myös Kreikan veristä historiaa, josta minulla ei ollut juurikaan tietoa. 

Elif Shafak "Kunnia". Turkkilaisessa kurdiperheessä on jo kuusi tytärtä, kun vielä syntyy kaksoset, hekin tyttöjä. Kirjassa seurataan Jamilan ja Pemben kasvamista lapsista aikuisiksi. Tarina kertoo myös Pemben ja hänen perheensä elämästä Lontoossa, kansanperinteistä, maahanmuuttajiin kohdistuvasta nöyryyttävästä kohtelusta ja kunniamurhasta, jonka seurauksena Pemben vanhin poika kärsii tuomiotaan vankilassa.

Euroopan kauneimmat matkakohteet TOP 100

Google Local Guide -sivustolla on hieno video, joka esittelee (kuvaajan mielestä) 100 Euroopan kauneinta kohdetta. Minä olen nähnyt niistä noin puolet. Tosin ihmettelen, miksi Auschwitz on listalla. Joka tapauksessa, listan innoittamana aloin miettiä omia mieleen painuneita matkakohteita. Yritin unohtaa karut kivikylät, Kreikan kuivat pikkusaaret, tapaamani ihanat ihmiset, syömäni loistavat ateriat, hienojen vaellusten rasitukset ja keskittyä ”kameran ruusunpunaisen linssin läpi” näkemiini kohteisiin, joihin haluaisin palata tai olen jo palannutkin. Kyllähän niitä Euroopasta yli 100 löytyy, helposti! Lasten kasvettua teineiksi siirryin omatoimimatkailuun ja yksin reissaamiseen. Moneen matkaan olen yhdistänyt useampia maita, saaria tai kaupunkeja.

Paros, Parikia

Kreikka 

Kreikassa rakastan eniten karuja, pieniä saaria ja niiden asukkaita, mutta kauneimpia ovat olleet mm. Paros (Parikia ja Naoussa), Milos, Mykonos, Parga, Lindos, Symi, Kreetalla Hanian vanhakaupunki ja Samarian rotko.

Balkanin maissa olen kierrellyt toistakymmentä kertaa. Köyhissä maissa, kuten Albania, Kosovo ja Serbia, rakennuskanta on yhtä sekamelskaa ja sodan jäljet ovat monissa maissa vielä näkyvissä. Upeinta on luonto; saaristo, hienot rannat ja komea vuoristo.

Čiovo, Trogir

Krkan luonnonpuisto

Kroatia

Dubrovnik, Hvar, Trogir, Korčula, Lošinj, Šibenik, Istria (varsinkin Rovinj) ja Krkan luonnonpuisto. Makarska Rivieran kohteet eivät juuri eroa toisistaan, kaikkia niitä yhdistää takana kohoava upea Biokovo-vuoristo.

Kravica Waterfalls

Bosnia & Hertsegovina

Mostar, Sarajevo ja Kravican vesiputous.

Perast

Montenegro

Perast, Kotor ja Ulcinj.  

Novi Sad

Serbia

Belgradin linnoitus ja kirkot, Novi Sadin vanhakaupunki.

Matka Canyon, Makedonia

Pohjois-Makedonia

Ohrid, Sveti Naum, Skopjen vanhakaupunki ja Matka Canyon.

Gjirokastër

Albania

Gjirokastër, Berat ja Himarë.

Tartto

Viro

Tallinna, Pärnu, Tartto, Sipulitie, Hiidenmaa ja Saarenmaa.

 

Kuldïga

Latvia

Riika, Jurmala ja Kuldïga.

 

Vilna

Liettua, Vilna ja Trakai.

Budapest

Unkari

Budapest, Eger ja Pécs.

 

Praha

Tšekki

Praha, Český Krumlov, Adrspach ja Trutnov.

Bratislava

Slovakia, Bratislava

 

Tatra, Zakopane

Puola

Krakova, Zakopane, Tatra-vuorten vaellusreitit ja Varsovan vanhakaupunki.

 

Slovenia, Ljubljana

 

Itävalta, Wien (kaunis ja kallis).

 

Traben-Trarbach, Mosel camino

Passau

Saksa

Berliini, Passau ja Moselin pienet viinikylät (Mosel camino).

Tivoli

Vernazza, Cinque Terre

Riomaggiore, Cinque Terre

Italia

Rooma, Tivoli, Lucca ja Cinque Terre.

 

Yerebatan Sarayı, Istanbul

 

 

Turkki

Istanbul ja Efesos.

 

Setenil de las Bodegas

Islallana (Logroño)

Espanja

Madrid, Barcelona, San Sebastián, Islallana (Logroño), Ribadeo, Burgos, Ávila, Zamora, Mogarraz, Andalusia (mm. Málaga, Frigiliana, Setenil de las Bodegas, Cádiz, Arcos de la Frontera, Sevilla, Ronda), Pohjois-Teneriffa, Puerto de Mogán (Gran Canaria) ja Camino de Santiago de Compostela (Camino Francés).

 

Aveiro

 

Óbidos

Portugali

Lissabon, Porto, Pinhão, Óbidos, Sintra, Évora, Aveiro, Castro Verde, Coimbra, Ponte de Lima, Santarém, Figueira da Foz, Madeira, Azorit (São Miguel) ja Camino Portugues.

 

Colmar

Ranska

Biarritz, Colmar ja Nancy.

 

Nijmegen

Hollanti

Amsterdam, Arnhem ja Nijmegen.

 

Englanti, Lontoo

 

Dingle

Irlanti 

Dublin, Dingle ja Aran-saaret.

Suomen jätin tarkoituksella pois, sillä listasta olisi tullut loputon. Muutaman kotimaan kohteen haluan kuitenkin mainita; saaristo, rannikkokaupungit, järviseudut, kansallispuistot ja Lappi.