Oi ihana huhtikuu!

 

Huhtikuun puolivälistä alkoi lämmin kausi. Ykskaks sinivuokot, valkovuokot ja krookukset ryöpsähtivät maasta. Muurahaiset tekivät ensimmäisen sisääntulonsa makuuhuoneeseemme. Silmät kutisevat, vaikka koivut eivät vielä kuki. Saimme pihan kevättyöt tehtyä ja viikonloppuna avasimme grillauskauden. Hannu otti DragStarin käyttöön, Honda saa vielä odotella toukokuuta.

Lähiseudun lähes kaikki kävelytiet on harmiteltavasti asvaltoitu ja päivittäiset kävelylenkit saavat jalkapöytäni vihoittelemaan. Kunhan metsäpolut kuivuvat, pääsen lähimetsiin harhailemaan. Sitä odotellessa otin fillarin käyttöön, ensimmäisen lenkin tein varovasti, kävin vain Honkanummella tsekkaamassa haudat. Hannu ahnehti heti liikaa ja sai takamuksensa kipeäksi. Fillarilenkillä huomasin, miten huonossa kunnossa olen, ts. pelkät kävelylenkit eivät riitä.

Koronatilanne alkaa helpottaa ja ravintoloiden avautuessa kävimme jo tiistaina Ravintola Tammistossa lounaalla. Parin viikon päästä pitäisi kirjastojen ja museoiden avautua. Niitä olenkin kaivannut, vaikka lukemista onkin riittänyt.

Kalkkikallio

HS-Vantaan toimittaja oli käynyt tutustumassa Kalkkikallion luonnonsuojelualueeseen. Päätin yhdistää pyörä- ja kävelylenkin ja polkaisin paikalle. Heti satulaan istuessani tiesin, mitä jumppaohjaaja tarkoittaa istumaluilla. Perillä löysin upeat kalliot, tuli ihan Virkkalan Kukkukallio mieleen! Alue on sen verran pieni, että vähän väliä päädyin jonkun tontin reunaan. Pienten luolien viereen oli tuotu puistonpenkki, siinä olisi mainio paikka istua ja syödä eväitä. Lehtijutussa mainittuja pitkospuita en löytänyt, vaikka kuraisilla poluilla kävelinkin. Pitänee poiketa Kalkkikalliolle toistekin ja ottaa eväät mukaan. 

Se siitä keväästä, perjantaiaamuna satoi lunta. 

Havukoski

Lauantaina lähdin taas lenkille ja kävin kuvaamassa Havukosken "kaupunkitaidetta". Söin pitkästä aikaa sushia, Hannulle kelpasi edellispäivänä tekemäni sardiinipasta.

Pääsiäisen tummien oluiden vertailussa emme jaksaneet maistella kuin neljä olutta. Minua jäi vaivaamaan kahden hyvän Double Stoutin erot, lähinnä se, onko niissä makueroja. Toinen on jo kahtena vuotena (meidän testissä) voittajaksi selvinnyt AleCoqin Imperial Extra Double Stout (7%), toinen ruokakaupan Shepherd Neame & Co:n Double Stout (5,2%). Litrahinta molemmissa on lähes sama. Minä olin vähän jäävi testaaja, koska olin valinnut ja kaatanut oluet. Tarjosin kummatkin samanlämpöisinä ja samanlaisista laseista sokkona, mutta olin tunnistavinani toisen maussa silkkaa mämmiä ja valitsin taas ykköseksi AleCoqin. Hannu valitsi yllättäen paremmaksi miedomman Shepherd Neamen, siinä maistui minun mielestäni kirpakampi, kevyempi jälkimaku.

 

Kevään kirjoja: Tommi Kinnunen "Pintti". Kirja kertoo 1940-50 -vaihteen pienen paikkakunnan (Nuutajärvi) asukkaista ja näitä työllistävästä lasitehtaasta, vähän kartanon väestäkin. Ääneen pääsevät  kovin erilaiset sisarukset Jussi, Raili ja Helmi, jotka yhdessä asuvat vanhaa kotitaloaan. Vuorollaan he kertovat itsestään, mietteistään ja elämästään kyläläisten joukossa. Kirja avartaa myös lasitehtaan toimintaa ja historiaa. En ole aiemmin miettinyt Kirkniemen Lasitehtaan historiaa, vaikka lapsuudessani vietinkin siellä paljon aikaa isoäitini hoivissa. Kirjan alavireisestä tunnelmasta ja murheellisista tapahtumista huolimatta Tommi Kinnusen tekstiä on ilo lukea.

Jonas Hassen Khemiri "Soitan veljilleni". Autopommi räjähtää Tukholman keskustassa ja kaikkia maahanmuuttajia syyllistetään. Tai ainakin kirjan päähenkilö Amor näin olettaa ja alkaa vainoharhainen epäily kaikkia ja kaikkea kohtaan. Pitäisikö piilotella vai jatkaa elämää rehvakkaasti normaaliin tapaan? Tosin Amorin normaali on jotain vallan muuta. Pieni suuri kirja kertoo yhden päivän tapahtumat Amorin kertomana ja kokemana.

Telkkarin elokuvia:

"Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville". Lukupiirissä pidimme kovasti Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin kirjasta, johon elokuva perustuu. Kirja kannattaakin aina lukea ennen kuin katsoo siitä tehdyn leffan, koska se yleensä on parempi. Niin nytkin. Kirjassa perehdyttiin enemmän kirjallisen piirin toimintaan ja kepposiin saksalaisten vallan alla. Elokuvassa laitetaan mutkat suoriksi ja keskitytään romantiikkaan. Ihan mukavaa katseltavaa, varsinkin maisemiltaan ja henkilöhahmoiltaan.

"Tuntematon mestari". Klaus Härön hieno elokuva kertoo taidekauppiaasta, joka ennen eläkkeelle siirtymistään haluaa vielä tehdä elämänsä kaupat. Avukseen hän saa tyttärenpojan, vaikka alkuun pistääkin hanttiin tämän tulemista liikkeeseensä. Pääosassa upea Heikki Nousiainen.

"Lost Boys". Ahdistava dokumentti kahdesta suomalaisesta nuorestamiehestä, jotka lähtevät Aasiaan juhlistamaan toisen vapautumista vankilasta. Toinen pojista palaa aikanaan Suomeen, toisen ruumista ei koskaan löydetä. MIten ihminen voikin olla noin tyhmä eikä arvosta lainkaan elämää? käy monesti mielessä dokkaria katsellessa. Ilotyttöjä, huumeita, ikuista velkaa ja vainoharhaisuutta, saako näistä joku oikeasti iloa elämäänsä?

Kopparö, Tammisaari

 

Eija ja Timo kutsuivat meidät parin päivän mökkivierailulle Tammisaareen. Kopparö on vanhastaan meille tuttu, mutta PRO:n uudet mökit eivät. Viimeksi etsimme lasten kanssa riippusiltaa ja luontopolun alkua, mutta se jäi silloin löytymättä. Mökillä meidät vastaanotti myös kaksi pientä pomeranian pentua, Jasse ja Wili. Saimme käyttöömme mökin parven (jonne pikkukoirat eivät pääse kiipeämään). Joimme tervetulokahvit, Timo oli leiponut marjapiirakan. Teimme kävelylenkin leirintäalueen ympäri, muutamissa vaunuissa taisi olla talviasukkaitakin. Menimme taas innolla saunaan, sillä aikaa Timo valmisti lohirisottoa. Illalla kaivettiin UNO-kortit esille.

 

 

 

Aamiaisen jälkeen jätimme pienet pusukoirat Eijan hoiviin ja lähdimme kiertämään vajaan kahdeksan kilometrin luontopolun. Riippusilta oli (periaatteessa) suljettu, mutta huoltotöitä tekevä nuorimies antoi meille luvan jatkaa matkaa. Ei siellä sitten muita ollutkaan. Paikoitellen oli vielä kosteaa, mutta kuraiset kohdat pystyi hyvin väistämään kaartamalla polulta metsän puolelle. Reitti oli vaihtelevaa, miellyttävää maastoa, sen varrella on kolme nuotiopaikkaa ja yksi hieno uimaranta. Metsässä kävellessä olisi kuulunut ainoastaan linnunlaulua, mutta Hangossa oli meneillään armeijan ampumaharjoitukset ja vähän väliä kuului papatusta ja kuminaa.

Palasimme mökille, pakkasimme eväät reppuun ja menimme sataman grillikatokseen kahvittelemaan ja grillaamaan makkarat. Pääsimme taas saunaan ja illaksi tein meille kanapataa. Oli oltu niin paljon raittiissa ilmassa, ettei jaksettu kauan valvoa.

Keskiviikkona oli aurinkoinen, lämmin sää kun lähdimme kotimatkalle. Ajoimme Lohjan kautta ja palautin lainakirjan kirjastoon. Kotona aloittelin haravahommia, Hannu rassasi moottoripyöriä ja teki pienen lenkin DragStarilla.

Huhtikuun kituviikot

 

Pitkät pääsiäispyhät ovat ohitse, silti mikään ei muutu. Harrastepiirit eivät edelleenkään jatku. Lukemista riittää, mutta kirjoista ei voi edelleenkään keskustella kasvotusten. Pian voimme aloittaa grillauskauden, mutta ketään ei voi kutsua kylään. No, ehkä pari ystävää pihalle, kunhan sää lämpenee uudelleen.

Saimme lähes kaikki pääsiäisruuat syötyä pyhien aikana, ainoastaan karitsanjauheliha jäi käyttämättä. Hannu teki siitä tiistaina pyörykät ja hain palan painikkeeksi pikkupullon retsinaa. Huoh, edellisestä Kreikan reissustakin on jo 10 vuotta! 

Maaliskuussa kului niin paljon rahaa, että on aika aloittaa kituviikot; tyhjentää pakastinta, lämmittää purkkihernekeittoa ja vaihtaa viini vichyyn. Huhtikuulle on yksi mökkikutsu, siihen pitää vähän panostaa.

Vanhoina hyvinä aikoina (entisessä normaalissa) olisin nyt jossain päin Eurooppaa vaeltamassa. Minulla on allergiaoireita, vaikka oikeasti olen allerginen ainoastaan koivulle. Ehkä se onkin matkakuumetta? Pidin pari lepopäivää lenkkeilystä (yhden yön kuume + huono keli), mutta sunnuntaina oli niin kaunis ilma, että kävelin vahingossa pikkuteitä pitkin melkein Kuusijärvelle saakka.

Kevään kirjoja: Göran Schildt "Toivematka"

Kirjassa on harmiteltavan paljon virheitä, tosin ne on helppo sivuuttaa. Viehättävän vanhahtavaa kirjakieltä, vaikka neekeri-sana särähtääkin korvaan. Odotin tietokirjailija/toimittajan kuivakkaa tekstiä, mutta tämähän olikin hauska kirja! Se vei mukanaan seikkailuihin ja matkantekoon, sivistäen samalla filosofisilla luennoilla Ranskan kirkoista, luostareista, palatseista ja museoista. Ja niin kuvauksellista kerrontaa, että melkein voi nähdä ne kauniit maisemat ja tuntea tuulen lämpöisen tuulahduksen. Intellektuellin ja keilitaitoisen kirjailijan on helppo tutustua paikalliseen ”parempaan väkeen” ja pariskunta käy matkan varrella usein vierailuilla ja illallisilla. Kirja innostaa tarttumaan Schildtin myöhemmin kirjoittamiin matkakirjoihin, varsinkin kun hänelle niin rakas Leros on meillekin tuttu saari.

 

Pääsiäinen, koronakevät 2021

Mirja kutsui meidät ruokavieraiksi juhlistamaan alkukuusta viettämiään synttäreitä. Herkuttelun lomassa muistelimme menneitä matkoja, kun ei uusiakaan voi nyt suunnitella.

 

Palmusunnuntaina naapuruston pikkunoidat kolkuttelivat ovella ja saimme kimpun kauniita virpomisoksia. Hannu valmisti flammkuchenia, toivomukseni mukaisesti savulohella ja lehtikaalisilpulla.

Tiistain (tikkutiistai) luvattiin olevan viikon lämpimin ja aurinkoinen päivä. Vielä mitä! Lähdimme kuitenkin suunnitellulle eväsretkelle Kuusijärvelle. Hiljaista oli, pari avantouimaria sentään kävi pulahtamassa hyisessä vedessä. Kävelin mutkan kautta kotiin, kilometrejä kertyi kaksitoista.

Mustarastas laulaa. Keittiön ikkunasta ulos vilkaistessani kaksi pientä peuraa kiirehtii metsästä kylätielle. Rusakot syövät illan pimennyttyä orapihlaja-aitaamme. 

Kannattaa lukea naistenlehtiä, niistä saa hyvän mielen (meidän makkarin lamppu Jyskistä 24,90 vs. K-Raudan lamppu). 

Kiirastorstaina tuuletin petivaatteet ja tein viikkosiivouksen. Kokata ei tarvinnut, edellispäiväistä pähkinävoi(kerma)kanapastaa oli vielä jäljellä. Tällä kerralla jätin siitä pois aroniahillon, hyvää oli, mutta ei niin suklaista kuin viimeksi. Ripustin lakanapyykin ulos kuivumaan ja istuimme hetken auringossa. Hannu lähti bänditreeneihin, minä pyöräytin sitruunamuffinit, otin esille pääsiäiskoristeita ja vein Matti B:lle vähän maistiaisia.

Pitkäperjantaina oli poikkeuksellisen kaunis sää. Veimme kukat ja kynttilän Honkanummelle, päivän lenkin tein kävelemällä kotiin. Pääsiäislounaaksi oli tarjolla savulohisalaattia ja paahdettuja parsoja savukinkulla.

Lankalauantain lenkillä näin kevään ensimmäiset leskenlehdet. Hannu leikkasi orapihlaja-aidan maan tasalle, toivottavasti Rubert-rusakko ja sen kaverit eivät nyt käy marjapuskien kimppuun. Joka joulu Hannu toteaa, että bataattivuokaa voisi syödä muutenkin kuin jouluna. Tein sitä lammasnakkien ja parsojen seuraksi.

Illalla pidimme (Alkon) tummien oluiden tastingin. Taas kerran totesimme makumme olevan aivan samanlainen, taas kerran voittaja oli A.Le Coqin Imperial Extra Double Stout ja minun oli taas todettava, ettei minusta ole oluen suurkuluttajaksi (melkein litra mieheen). Toiseksi tullut Tucher Bajuvator voisi olla uusi suosikkini.

Ei mämmiä, kiitos. Pääsiäissunnuntaina tein pitkän metsälenkin, Hannu sai sillä aikaa pihan risusavotan valmiiksi (ja naapurit aloittivat puusavotan). Tein taas oman versioni karitsapataa, käytin siihen Lidlin tuoretta karitsanpaistirullaa, jonka pilkoin pieniksi paloiksi, lisäsin pataan sipuleita, marjoja, sieniä, tomaattimurskaa, letšoa, tuoretta minttua ja mausteita. Hyvää tuli!

Pääsiäismaanantaina oli niin kamala ilma, että laiskottelimme koko päivän sisällä. Lueskeltiin, lepäiltiin ja syötiin hyvää karitsapataa. Lenkille ehtii huomennakin. 

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/

 

Kevään kirjoja:

Annette Hess "Tulkki". Eletään 60-luvun alkua Saksassa, nuori Eva on kouluttautunut puolan kielen tulkiksi ja hän saa kutsun oikeudenkäyntiin, jossa syytettyinä on keskitysleireillä toimineita Gestapon upseereita. Edelleen Saksassa kielletään holokausti ja natsismi. Olen lukenut useita kirjoja, jotka kertovat keskitysleirien kauheuksista ja niistä selviytyneistä. Tämä kirja oli niihin verrattuna naiivi, vähän kuin jotain viihderomaania olisi lukenut. Henkilöt jäivät ohuiksi ja käyttäytyivät omituisesti, jotkut tapahtumat olivat täysin irrallisia itse tarinasta.

Matildan kevät

 

Ajelimme kauniissa säässä pikkuteitä pitkin Mathildedaliin. Salon seudulla on paljon vähemmän lunta kuin Vantaalla, pellot olivat jo lähes paljaina. Olimme perillä turhankin ajoissa, mutta saimme siivotun, vapaan mökkimme avaimet heti. Kokilla on pari vapaapäivää; söimme Cittarin salaattiannokset ja illalla saunoimme lempeissä löylyissä. Koronatilanne pahenee edelleen, joten emme voi tällä kerralla kutsua ruoka/saunavieraita. Myöhemmin luin kirjaa, taustalla soi Radio Classic, tuli ihan jouluinen olo...

Matilda Talo (ent. työväentalo)

Yön pakkanen vaihtui aamun lumisateeseen. Lähdimme omille lenkeillemme, minä pysyttelin kylällä ja sen lähettyvillä, jätin pitkospuut ja polut aurinkoisiin, lämpimämpiin päiviin. Metsässä oli hyvä hankikanto, joten suunnan voi valita mihin vain. Kävi mielessä, että lumen alla maatuvat ne tuhannet suppikset, mitä en jouluviikolla ehtinyt kerätä. Hannu haki Ruukin Krouvin take away -pizzat, kaupanpäällisiksi saimme sokerimunkit.

Mökkiruokaa (täysjyväpastalla)

Lämpötila nousi, tuuli yltyi ja hankikanto sai mennä. Tein Jeturkastin lenkin tuulen mukaisesti ja löysin sen metsäpolun, mikä oli minulla syksyllä hukassa (kun vaelsin jollain suolla tossut märkinä). Kotona olemme tottuneet ruskeisiin rusakoihin, nyt näin pitkästä aikaa valko-harmaan pupujussin. Mökillä avasin kihlajaispäivän skumpan ja tein sieni-pekonipastaa.

Endalin laavu

Taas yöpakkasia. Lähdin kuitenkin katsomaan, voiko pitkospuilla ja poluilla jo kävellä liukastumatta. Alkumatkan kävelin pitkin (autoilta suljettua) huoltotietä, seuraten Tapanin kierrosta. Tänne täytyy tulla syksyllä etsimään uusia sienipaikkoja, tosin vanhoiltakin löytynee runsaasti suppiksia. Huoltotie on raivattu kahden parkkipaikan välille ja sitä pitkin Metsähallituksen porukka käy hoitamassa laavuja ja täydentämässä puuvarastoja (ainakin Endaliin). Poikkesin siitä liukkaalle polulle kohti Endalia. Halkoja oli runsaasti (ei tarvitse kantaa omia), sytykkeitä ja vessapaperia ei lainkaan. Aurinko oli sulattanut ja kuivattanut metsän rinteet ja pitkospuut, joita pitkin jatkoin Teerisaareen. Yksi pariskunta käveli vastaani. Teerisaaressa ei ollut valmiiksi tehtyjä polttopuita, mutta joku oli jättänyt vessapaperia huussiin. Puolakkajärvi ja Matildanjärvi kumisivat kumpikin, jäälle ei ole enää menemistä. Reilun kahden tunnin lenkin jälkeen palasin mökille kuumalle kaakaolle, ruoka olikin salaattia vailla valmiina.

Mökkiviikon ainoan kauppapäivän pidimme tiistaina, kun kävimme Perniön K-marketissa hakemassa tuoretta maitoa, leipää ja saunaolutta.

Kävelimme lähes saman lenkin kuin minä edellispäivänä; Hannulle uutta oli huoltotie ja Teerisaari. Pakkasimme reppuun vanhoja sanomalehtiä ja tuohta sytykkeiksi. Ja vessapaperirulla jätettäväksi nuotiopaikan huussiin. Endalin laavulla grillasimme lammasmakkarat nauttien samalla auringonpaisteesta. Oli mahtava retkeilysää - lämpöasteita lähes 10 - ja muitakin patikoijia oli liikkeellä. Illalla tuli ihan kesäinen fiilis, kun löylyjen välissä vilvoittelimme terassilla ja auringonlaskun punertaessa taivaanrannan kuuntelimme lintujen laulua.

Teijon hirsikota (vuokrattavissa)

Tänne pääsee bussillakin!

Matildan Kyläpanimo

Mökkiruokaa (täysjyväriisillä)

Vietän mökkiviikoilla lähes arkipäiviimme verrattavaa lomaa; päivittäin ulkoilen 2-3 tuntia ja lenkkeilen 6-10 kilometriä, syön hyvää ruokaa ja iltaisin rauhoitun musiikkia kuunnellen, blogeja selaillen ja tunnin verran (paperi)kirjaa lukien. Silti nukun paremmin kuin kotona. Keksin tälle ainoastaan yhden syyn; saunomme joka ilta.

Ilmeisesti yöllä oli ollut pakkasta (vaikkei mittari sitä näyttänytkään), sillä lenkkipolut olivat osittain jäässä. Metsään päästyäni joutsenpari lensi ylitseni, poikapari käveli vastaani. Mökkinaapurit olivat pyllyt pystyssä suolla syömässä karpaloita. Liukkailla poluilla ja kapeilla pitkospuilla voi hyvin kehittää tasapainoaistiaan. Kävelin Teerisaareen, jonne joku oli kantanut uusia halkoja. Uteliaisuuteni houkutteli minut Teerisaaresta pois suuntaavalle retkeilyreitille, jota en ole koskaan kävellyt. Epäilin sen olevan liian lyhyt (minulle), mutta pitkospuiden jälkeen reitti jatkui kallion ylitse polulle, joka päätyi metsätielle. Kuljin sitä niin pitkään, että epäilin jälleen kerran eksyneeni pois reitiltä (varsinkin kun reittimerkit puuttuivat), mutta lopulta tie päättyi Matildanjärven ja Luontotalon parkkipaikalle. Palasin mökille maantietä pitkin, että sain hiekkaa ja kuivaa asvalttia tossujen alle. Saloon menevä bussi lähti juuri kylältä, se kulkee arkisin tunnin välein. 

Jos mahdollista, varaan aina tämän saman mökin. Se on useimmiten tosi siisti ja keittiövarustus on varsin hyvä. Olen itsekin tuonut tänne kotoa jotain ylimääräistä (kuten rikkonaisen muovilävikön tilalle uuden Ikean version). Jopa paistomittari löytyy, kuten jouluna ilokseni totesin. Tein parin päivän ruuaksi lihapataa omilla lisukkeilla.

https://illusiasianreseptit.blogspot.com/2021/02/naudan-uunipata.html

Meillä kävikin hyvä tuuri, kun mökit olivat jo varattuja pääsiäiseksi. Kun/jos liikkumisrajoitukset astuvat voimaan, emme olisi päässeet tänne lainkaan. Varmuuden vuoksi varasin vielä muutaman kirjan kirjastosta.

Uusi lenkki; lähdin tsekkaamaan, missä Tapanin kierros päätyy Teijontielle vai päätyykö lainkaan. Ei päädy, vaan pyöräilyreitti on nimensä mukaisesti kierros, joka metsässä kääntyy takaisin lähtöpisteeseensä. Aurinko alkoi paistaa ja jatkoin metsätietä eteenpäin. Oletin tulevani ulos metsästä ennen golfkenttää. Meni taas pitkäksi, ohitin autojen hautausmaan, kävelin Metsäkulman asuinalueelle saakka ja päädyin Teijontielle vasta Meri-Teijo Golfin jälkeen. Golfkentän tie oli osittain jäinen, osittain niin kurainen, että nousin Punapirtintietä ja kävelin loppumatkan mökille pitkin kuivaa Teijontietä. Pyöräytin pyykin- ja astianpesukoneet. Vielä viimeiset rommikaakaot ja illalla viimeiset löylyt tällä mökkiviikolla. Milloin mahdamme päästä tänne uudelleen?

Kotimatkan ajoimme Lohjan kautta. Tämä oli taas sarjassa "Joulupukin rekiretki"; menomatkalla vein Annan synttärilahjan, paluumatkalla Suvin lahjan ja pääsin pitkästä aikaa vierailemaan äidin luona, kun vein hänelle kukat ja synttärikortin. Eipä siitä paljon iloa ole kummallekaan, kun joudumme pitämään parin metrin välimatkan (tai niin pitkän kuin pieni huone antaa myöten), minulla on kasvomaski ja äiti torkkuu pyörätuolissaan. Suvilta saimme rahkapullat ja pääsiäisleivän, Onni oli viime näkemältä kasvanut huimasti. Lohjan kirjastosta hain lukupiirin seuraavan kirjan (olen myös Lukki-kirjaston asiakas). Koskahan saan sen palautettua, jos liikkumisrajoitukset toteutuvat? Hannun toive ei toteutunut; kotona oli lähes yhtä paljon lunta kuin lähtiessäkin, viikossa se oli muuttunut likaisiksi kinoksiksi.