Joulukaupunki Turku

"Junamatka Turkuun ihana ois" (Irina)

Yhteinen joululahjamme; yö Kakolassa (Annalle kiitos alennuksista)! Edestakaiset junaliput Kupittaalle olivat jopa edullisemmat kuin viime viikon Tallinna-Tartto-Tallinna liput. Lisäksi tuli kolmen euron bussilippu Kupittaalta keskustaan (voi maksaa pankkikortilla).

Kakola Hotel

Teimme bussilla kunniakierroksen Turun keskustassa, ylitimme Aurajoen Förillä ja nousimme funikulaarilla (se toimii!) Kakolanmäelle. Lentokonetta lukuunottamatta tuli siis kaikki julkinen liikenne koettua. Aikaisesta saapumisestamme huolimatta saimme hotellihuoneemme heti. Ei mitään luksusta, mutta siisti, kodikas huone. Varustuksina kahvin- ja vedenkeitin, kuplavesikone, hyvä sänky ja kiva kylppäri. Käytävillä on näkyvillä rakennuksen historia entisenä vankilana. Olisi ollut mielenkiintoista majoittua vankiselliin, mutta vaelluksilla saan nukkua ihan tarpeeksi kerrossängyissä (ja Hannulla on ahtaanpaikankammo).

Kävelimme Kauppatorille nauttimaan rommilla maustetut glögit. Oli leppoisa keli, mutta vielä mukavampi oli istua lämmitettyyn lasikoppiin. Joulutori oli yllättävän pieni, eikä sen kiertämiseen kulunut paljon aikaa. Alkoikin olla jo nälkä. Tarkoituksemme oli alunperin mennä Kakola Brewing Companyn hyville pizzoille ja oluille, mutta siellä oli perjantaina yksityistilaisuus. Huomasin sen jo kotona ja hyväksi vaihtoehdoksi löysin Hansakorttelissa olevan Pizzeria 450C:n, jonka Napoli-pizzat maistuivat meille.

Pizzeria 450C

Syötyämme kiersimme Kauppahallin ja poikkesimme vielä hämärissä Joulutorille.

Perjantain pimentyessä palasimme ylös Kakolanmäelle ja vietimme loppuillan hotellissa. Kävin kurkkaamassa kirkkoon, sinne roudattiin äänentoistolaitteita ja nurkassa oli baaritiski. Taisi olla pikkujoulujuhla tulossa. Meidän käytävämme ja sisäpiha olivat aivan hiljaisia.

Hyvin nukutun yön jälkeen ei ollut mihinkään kiire. Söimme mellevän aamiaisen, kävimme katsomassa yhden avoinna olevan sellin (ei meille!) ja huilailimme pedissä puoleenpäivään.

Laskeuduimme Aurajoen varteen, joimme glögit Li Anderssonin taustajoukkojen kojulla ja jatkoimme vanhalle suurtorille, jolle oli levittäytynyt joulumarkkinat. Sisäpihoilla ja kujilla oli lisää myyjiä. Sieltä olisi voinut hankkia joululahjoja ja herkkuja, mutta meidän mukaamme ei lähtenyt mitään. Aikaa oli runsaasti junan lähtöön, poikkesimme Tuomiokirkkoon, jossa kuoro aloitteli konserttiaan. Kirkossa oli lämmin (ja sisävessa). Hiljalleen kävelimme Kupittaalle ja haimme Cittarista vähän evästä kotimatkalle. Totesimme, että Turku on yllättävän mukava kaupunki! Vaikka yhteen kuvaani punkeneet herrat sanoivatkin, että "tuu Tampereel, meil on päreemmät torit!"

Olin koko viikon nuhainen ja viluinen, jätin vuoden viimeiset jumpat ja isommat ulkoilut väliin. Päätin lintsata myös siivouksesta, vietämmehän joulun taas mökillä. Hannu saa tehdä viikkosiivouksen, minulle riitti petivaatteiden tuuletus ja kevyemmät sisähommat. Viimeiseen lukupiirin kokoontumiseen raahauduin, kun minä olin valinnut kirjan. Jaksoin sentään tehdä bataattivuoat, punasipulihillokkeet ja valkosuklaa-karpalocookiet. Sunnuntaina oli plusasteita ja tiet aivan jäätävän liukkaita. Lyhyellä kauppareissulla iski noidannuoli (sen siitä saa, kun jättää jumpat väliin!) ja päätin pysyä ensi viikon sisällä.
 

Joulukuun kirjoja:

Kai Aareleid "Korttitalo". Virolainen Tiina kertoo perheensä tarinan 1950-60 lukujen Tartossa. Eletään "virolaista aikaa", "venäläistä aikaa" ja sitten taas "virolaista aikaa". Muuten niin rakkaan isän peliriippuvuus ja ainainen poissaolo tuhoaa avioliiton ja perhe hajoaa. Aikuinen Tiina palaa takaisin Tarttoon ja kuljeksii noilla minullekin tutuilla kaduilla. 

Joulukaupunki Tallinna

Matka Tartosta Tallinnaan sujui lähijunalla, joka pysähtyi tiuhaan asemille. Ilmankos matka kestikin yli 2,5 tuntia. Mare odotti meitä ja pääsimme majoittumaan Kalamajan asuntoon. Vaihdoin vaatteet ja kävelimme Rotermanniin.

Siesta

Itsenäisyyspäivänä halusin syödä tapasravintola Siestassa, annoksia kun on mukava jakaa kaverin kanssa. Musiikki soi pienessä ravintolassa turhan kovaa, joten keskustelupaikaksi se on huono.

Rotermanni

Rotermanni-kortteliinkin on ilmestynyt juoma- ja ruokakojuja. Halusin kuitenkin juoda glögini Raatihuoneentorilla. Glögin hintaan lisätään tänä vuonna 1-2 euron mukilisä, jonka saa takaisin palauttamalla muki tietylle kojulle. Hinnat ovat muutenkin lähes tuplaantuneet edellisvuosista.

Raatihuoneentori

Palasimme Suur-Patareille kaupan kautta, rönttövaatteet päälle ja skumppa auki. Sytytin kynttilät ja ryhdyin seuraamaan linnanjuhlia. Hannu osoitti mieltään ja siirtyi keittiön sohvalle nukkumaan.

Noblessner

Torstai oli tuulinen päivä ja oli kylmä. Aamupäivällä suuntasimme omille lenkeillemme. Kävelin rantaa myöten Noblessneriin, iglukylän kautta Shishi Outletiin ostamaan muutaman joulukoristeen. Kävin myös Telliskiven korukaupassa, mutta en löytänyt mitään itselleni (tai muistin, että onhan noita kotona).

Literaat

Treffit teimme Literaatiin, mikä oli minulta hukassa, vaikka olemme käyneet siellä ennenkin. Aikani Telliskivessä pyörittyäni löysin kirjakauppa-kahvilan ja söimme hyvät sapuskat (6,90€/annos). Tarkoitukseni oli käydä vielä Toompealla ja Raatihuoneentorilla, mutta puhelimeni akku loppui pakkasessa. Palasimme Patareille päikkäreille. Mare kutsui meidät illalla glögille ja vaihtamaan kuulumiset.

Mukava reissu päättyi perjantaina, kotiin tulimme kaupan kautta ja tein itämaista kanawokkia. Hämmästyin taas siitä, miten paljon enemmän Virossa on lunta. Illalla katsoimme telkkarin joulukalenterit nauhoitettuna.

Joulukuun kirjoja:

Jenni Haukio "Sinun tähtesi täällä". Otin kirjan mukaani matkalukemiseksi. Se olikin sujuvaa luettavaa, kauniilla kielellä kirjoitettu. Haukio kertoo presidentti-instituutiosta, traditioista, perinteisistä tapaamisista ja juhlista. Mutta avaa myös sitä, että hän on muutakin kuin "presidentin rouva". Käy töissä, opiskelee, pitää puheita ja ottaa kantaa niin luonnon- ja eläintensuojeluun kuin lasten ja nuorten ongelmiin. Presidenttikauden päättyessä Jenni Haukio on kokemusten karaisema ja itsevarmuutta hankkinut nuori nainen. Mielenkiintoista seurata, suuntaako hän kulttuurin pariin, luottamustehtäviin vai häviääkö hän kokonaan julkisuudesta.

Joulukaupunki Tartto

Sain syksyllä Hannulta synttärilahjaksi kolmen yön majoituksen Tartossa. Ajankohdaksi valitsimme joulukuun alun, kun Tarton joulutori avautuu. Olemme käyneet Tartossa viisi kertaa, mutta aina kesäaikaan (neljä kertaa Hondalla). Kerran ehdimme jo varata majoituksen joulumarkkinoilla käymistä silmällä pitäen, mutta jouduimme perumaan sen pandemian takia. 

Sunnuntaina oli aikainen herätys, kun lähdimme harvakseltaan kulkevalla lähijunalla Helsinkiin. Länsiterminaali ja Eckerön Finlandia olivat täynnä porukkaa (ja minä kun olin ajatellut, että sunnuntaina on vain paluumatkaajia Tallinnasta Helsinkiin). Käytimme kumpikin maskia; näin pitkälle olemme selvinneet sairastumatta koronaan. Laivamatka meni mukavasti lukien. Tallinnassa tuntui lämpimämmältä kuin Vantaalla. Kävelimme Balti Jaamalle, haimme piirakat Selveristä ja nousimme Tarton junaan.

Parin tunnin junamatka kului lumisia maisemia ihaillen. Kuten olin arvellut, juna oli täynnä opiskelijoita, jotka palasivat viikonlopun vietosta Tarttoon. Siksi mekin varasimme liput ennakkoon. Asemalta oli lyhyt kävelymatka Kastanimajaan, jossa olemme majoittuneet ennenkin. Hannu oli varannut meille kaksion, jonne pääseminen osoittautui hankalaksi. Olimme lämpimässä aulassa ilman mitään ovikoodia tai huonenumeroa. Vilkkaan viestittelyn päätteeksi kävin katsomassa toisenkin sisäänkäynnin ja vihdoin löysimme oman asuntomme. Talo taitaa olla yliopisto-opiskelijoiden asuttama. Tarkoitus oli mennä Aparaattiin syömään, mutta se sulkeutuisi jo kuudelta, enkä matkapäivän päätteeksi halunnut kiireen tuntua. Vaihdoimme suunnitelmaa ja laskeuduimme Raatihuoneentorille joulumarkkinoille. Talosta poistuessamme naapuriaulassa harhaili italialainen (?) mies, joka ei löytänyt asuntoaan. Neuvoin hänet toiselle ovelle ja näytin hänen puhelimestaan huoneen numeron ja ovikoodin. Tori oli tupaten täynnä emmekä nähneet oikein mitään. "Lasikopeissa" myytiin glögiä ja luultavasti myös käsitöitä ym. mutta jokaiseen oli pitkät jonot.

Püssirohukelder

Sormia alkoi palella ja menimme Püssirohukelderiin syömään. Tilasimme Vanatallinn glögit, yhteiset tiikeriravut, Hannulle pelmenit ja minulle kanacaesar.

Kävimme vielä Raatihuoneentorilla, jonka luistinradalla musiikki raikasi. Glögikojuihin oli edelleen pitkät jonot ja lähdimme nousemaan kohti Kastania.

Crepp Kohvik

Opiskelija-asukkaista huolimatta talo on hyvin hiljainen. Aamiaisen jälkeen pidimme paussia niin kauan, että Hannu sai mitattua verensokerinsa. Laskeuduimme joulumarkkinoille, nyt ei ollut porukkaa, mutta eipä ollut mikään aukikaan. Kävin turisti-infossa kysymässä, koska joulutori aukeaa. Ensinnäkin virkailija ei ymmärtänyt englantia, toiseksi hän ei tiennyt. Menimme Crepp Kohvikiin lämmittelemään kuumille glögeille.

Vaga Mama

Kävimme kaupassa ostamassa tapas-aineksia ja menimme Vaga Mamaan syömään hyvää Pekingin kanaa (5,50€/annos). Sisarravintola Viljandissa tulikin jo kesällä hyväksi todettua. Palasimme kämpille päikkäreille.

Ilta kämpillä olisi ollut turhan pitkä, lähdimme illan pimennyttyä omille kävelylenkeille. Täytyy sanoa, että virolaiset ovat jouluihmisiä siinä kuin suomalaisetkin; lähes jokaisen talon ikkunoissa oli kynttelikköjä tai jouluvaloja. Suuntasin Toomealle, harmikseni Piispanlinnaa ei ole valaistu, ainoastaan sen sivuitse kulkevat kävelytiet. Pikkupojat laskivat pulkilla hurjia mäkiä. Laskeuduin näköalatasanteen kautta Raatihuoneentorille; nyt glögikojut olivat avoinna (avautuvat kahdelta, kertoi tyttö). Mitään herkkulahjoja tai käsitöitä ei ole myynnissä vrt. Tallinnan joulumarkkinat. Join glögini istuen (kylmässä) "saunassa", jossa nauhalta tuli saunottajien lauluja.

Hannu oli palannut jo kämpille, otimme lämpimät glögit ja Jouluradiota kuunnellen valmistin iltapalaksi tapaslautaset.

Tiistaina oli niin rapsakka pakkanen, että tein vain lyhyen kävelylenkin Coopiin, juna-asemalle ja Vaksali Parkiin. Kotimatkalla harhauduin pidemmälle kuin piti ja tulin Paulus Kirikin ohi kämpille.

Trikster Tihane

Tarkoitus oli vihdoin mennä syömään Aparaatin ankkaa, mutta olimme niin aikaisin, että siellä toimi ainoastaan lounasmenü (kotletit). En halunnut kävellä eestaas (ja vaihtaa välillä vaatteita), vaan menimme naapuriin, Trikster Tihaneen. Siellä puolestaan oli jo lounaskalat syöty loppuun, huoh. Tilasimme ankkaburgerit bataattiraneilla ja syötyämme palasimme päikkäreille. Minä en enää ulos kaivannut, Hannu haki yrttiliköörin Coopista, keitin kahvit ja kippistelimme isälleni.

Illalla tapastelimme, lueskelimme ja kuuntelimme Jouluradiota.

Kastanimaja on siisti, hiljainen majapaikka hyvällä sijainnilla. Lähellä on ravintoloita ja iso kauppa, eikä keskustaan ole pitkä kävelymatka. Keittiö on pieni, sen varustus on meille riittävä. Pistorasioita on yksi/huone (lisäksi kaksi keittiössä), niissä jouduimme vuorottelemaan. Hannun "nuuhku" varasi makkarin pistorasian, joten siirsin ainoan lukuvalon olkkarin sohvan viereen.

Aamupäivällä kävelimme asemalle ajoissa, eilen totesin odotustilat lämpimiksi ja asemakahvilan varsin mukavaksi. Hannu osti eväät junamatkalle.