Porto - Matosinhos - Angeiras 26 km

Heräsimme molemmat seitsemän jälkeen, rinkat olimme pakanneet jo illalla, keräsimme loput tavarat ja menimme kahdeksalta aamiaiselle. Pirjo jättää kaikki pitkät vaatteet hosteliin ja käy hakemassa ne kotimatkalla, näin hän sai kevennettyä rinkkaansa 1-2 kiloa. Aamiaisen (taas tuoretta suklaakakkua!) aikana juttelimme italomiehen kanssa, hän aloittaa caminon huomenna ja luultavasti saa meidät kiinni.

Laskeuduimme Dourolle ja jatkoimme joenvartta kävellen Matosinhosiin. Useimmat menevät sinne metrolla/bussilla ja aloittavat caminon vasta sieltä. En yhtään ihmettele, sillä ensimmäiset 11 kilometriä ovat kaupunkikävelyä. Silti se ei sovi minulle, tuntuu fuskulta. Pysähdyimme pikkubaarin terassille tostamistoille.

Atlantin rannalle saavuttuamme tuuli alkoi vilvoittaa (ilmankos poltin niskani) ja loppumatka oli mukavaa, laudoitettua polkua. Reitillä alkoi olla jo paljon vaeltajia, Pirjo jäi jonnekin taakseni ja viestitin meneväni edeltä varaamaan meille mökin. Muuten jäin odottamaan tai viittomaan hänelle risteyskohdissa, mutta paremminhan tuo tulkitsee karttaa kuin minä.

Camping Angeiras Orbitur

Olin kirjautumassa Camping Angeiras Orbiturin respassa, kun Pirjo saapui perässäni. Hinta kahdelta 26€, saimme samanlaisen mökin kuin Lina ja minä (molemmilla omat makkarit, hinta silloin 22€). Päivän matka näytti sekä Mapsilla että Polarilla 26 kilometriä, ei ollenkaan huono! Suihkun ja pyykinpesun jälkeen huilailin sisällä, Pirjo kuunteli äänikirjaa iltapäivän auringossa. Illalla menimme leirintäalueen yhteydessä olevaan ravintolaan syömään pilgrim menun, joka oli caldo verde -keitto ja kuiva kanankoipi (kahvikin piti maksaa erikseen). Muistini mukaan söin viimeksi paremman illallisen. Pirjo lähti edeltä mökkiin, minä jäin baarin puolelle päivittämään blogia.

Porto

Aamulla meillä oli paljon aikaa ennen junan lähtöä. Emme halunneet maksaa 12€ hostelin aamiaisesta, vaan haimme läheisen Pingo Docen leipätiskiltä täytetyt sämpylät. Ei mitään pikaruokaa, asiakkaita oli jonoksi asti ja kaikki tehtiin käsin. Söimme sämpylä-jogurttiaamiaisen hostelin ruokailutilassa, sain sieltä myös pakollisen aamukahvini. Pakkasimme rinkat ja lähdimme metrolla Rossiolta yhdellä vaihdolla Santa Apoloniaan. Juna seisoikin jo asemalla ja löysimme omat paikkamme. Parin pysähdyksen jälkeen vaunumme oli aivan täynnä.

Campanhãn asemalla vaihdoimme lähijunaan, jolla pääsimme São Benton asemalle (pummilla, kuten aina). Kehotin Pirjoa katsomaan aseman kauniit kaakeloidut seinät, ennen kuin johdatin hänet Rivoli Cinema Hosteliin (55,50€/hlö/2 yötä), jossa olen ollut ennenkin. Saimme pedit 4h naistendormista, jätimme rinkat lokkereihin ja jalkauduimme keskustaan.

Maison do Joãozinho

Kävelimme alas Ribeiraan, iltapäivän auringossa oli vielä kuuma (+26). Ohitimme auringonpaisteiset terassit ja menimme muurin sisäpuolelle syömään Maison do Joãozinhon terassille. Kävelimme Ribeiran loppuun ja Luiz I -sillan kohdalla kapusimme rinteen raput ylös. Ohitimme katedraalin (siellä käymme huomenna) ja oikaisimme "huumekujaa" pitkin São Bentolle, josta olikin lyhyt kävely takaisin hosteliin. Suihkun jälkeen pesin vähän pyykkiä ja jätin ne pienelle parvekkeellemme kuivumaan. Illan vietimme hostelin tiloissa.

Yö 4h naistendormissa oli hiljainen, mitä nyt raollaan olevasta parvekkeenovesta kuului liikenteen melua. Toiseen alapetiin tuli dormin viimeinen asukas niin myöhään, että olimme ehtineet jo hetken nukkua. Söimme hostelin hyvän aamiaisen (suklaakakkua!) ja kävelimme katedraalille hakemaan vaelluspassit. Tällekin päivälle luvattiin +26 astetta.

Katedraalilta laskeuduimme alas Douro-joelle ja kävelimme Ponte Luiz I:n alempaa tasoa Vila Nova de Gaiaan. Ohitimme portviinitehtaiden varastot ja nousimme näköalatasanteille.

Takaisin kävelimme sillan ylempää tasoa ja pysähdyimme yhdelle terassille pretalle. Ylitimme Rua Catarinan ja aloimme etsiä lounaspaikkaa.

Mercado do Bolhão

Kävimme Mercado do Bolhão -kauppahallissa, sielläkin olisi voinut syödä pintxoja tai kinkku-juustolautasia ja napata joltain tiskiltä mukaan lasillinen viiniä, mutta istumapaikat olivat harvassa ja halli täynnä lasi kädessä kierteleviä turisteja.

Bee Garden

Kävelimme Trindadeen asti ja kohdalle sattui tosi mukava Bee Garden (from Poland to Porto), jonka kattoterassilla söimme hyvät salaattikulhot. Annoksen voi valita valmiilta listalta tai koota haluamansa ainekset erilliseltä listalta (10€). Siellä voimme käväistä Hannunkin kanssa vaellukseni jälkeen, kun asumme hoodeilla. Palasimme hosteliin, kävin suihkussa ja menin päikkäreille.

Pirjo laittoi viestiä, että oli lähtenyt kävelemään, kun ei saanut unta. Olin kehunut hänelle Livraria Lelloa, mutta sinne oli jatkuvat jonot. Puin päälleni ja etsin hänet kirjakaupan läheisestä puistosta. Iltakävelyn jälkeen jäimme yhdelle terassille pizzalle, jonka jaoimme. Oli mentävä taas suihkuun, kun palasimme hosteliin viettämään loppuiltaa.

Vantaa - Oslo - Lissabon

Vaikka olimme laskeneet Pirjon lennon lähtöajasta takaperin kotoa lähtöajan, olimme silti kentällä tunnin liian aikaisin. No, ihan sama juttelemmeko kotona vai kentällä. Saatoin Pirjon hänen lähtöportilleen ja siirryin kuluttamaan vielä tunnin omallani. Olin huolissani, kun jouduin istumaan koneen takaosassa, mutta stuertti vakuutti, että kone lähtee ajoissa, luultavasti takaovikin avataan ja koneessa on hyvin tilaa. Hän lupasi selvittää, miltä portilta Lissabonin jatkolento lähtee. Sain vaihdettua paikkani; norjalaisnainen otti ilomielin ikkunapaikan. Väliimme jäi tyhjä paikka. Oslossa löysin nopeasti lähtöporttini, ihan turhaan olin hermoillut.

Metrolla liikkuminen Lissabonissa on tehty entistä helpommaksi; matkan voi nykyisin maksaa suomalaisella pankkikortilla, sen kun vilauttaa korttia lukijalle ja pois lähtiessä uudelleen, niin kortilta veloitetaan yksi metromatka (kuten Málagan lentokentältä keskustaan junalla). Kahden vaihdon jälkeen nousin Rossiolle, Pirjo oli jo kotiutunut Lisbon Destination Hosteliin ja odotti minua siellä (49,10€/hlö/2 yötä).

Gambar

Hän oli tehnyt tuttavuutta dormin muihin (nais)asukkaisiin ja luvannut näille, että menemme yhteiselle illalliselle. Tytöt olivat jo lähteneet, kun minä saavuin, mutta lähettivät koordinaatit, missä tapaamme. Kävelimme alaspäin kohti Tejoa ja saksalainen pilotti Sonja vilkutti Gambarin kohdalla. Sisällä istui jo ujontuntuinen ranskalaistyttö Margaux.

Lisbon Destination Hostel

Tilasin hyvän mustekalasalaatin, syödessämme tutustuimme toisiimme. Kävelimme vielä Pirjon kanssa joenrantaan, ennen kuin palasimme keskustan läpi hosteliimme. Kävin suihkussa ja jäin mukavaan oleskelutilaan kirjoittelemaan. Nuoriso vasta lähti baarikierroksille, kun me vetäydyimme dormiin nukkumaan.

Vähän levottoman yön jälkeen lähdimme kaupungille aamiaiselle. Ennen Lisbon Destination Hostelin hintaan kuului aamiainen, ei enää. Menimme yhteen kantakahvilaani kahville ja kananmuna-sämpylöille. Jatkoimme Santa Apollonian juna-asemalle (rakennustyö aiheutti ylimääräisen mutkan) ja ostimme huomiselle liput Portoon (13,50€/hlö). Kevät on jo pitkällä ja Lissabonin puut vihertävät uusista lehdistä. Jakarandapuut ovat vielä lehdettömiä. Nousimme Alfaman kujia ja katuja ylöspäin ja näytin Pirjolle, mihin Varkaidentori levittäytyy tiistaisin ja lauantaisin.

Poikkesimme Terreiro do Paçon lauttasataman myyntihalliin ihailemaan seinien kaakeleita. Jatkoimme Cais do Sodréen ja kun olimme hoodeilla, näytin viehättävän Pink Streetin.

Kävimme Mercado da Ribeira -kauppahallissa, jonka viereisessä Time Out -hallissa on lukuisia ruokapaikkoja. Ulos oli levittäytynyt torstaimarkkinat. Vielä ei ollut nälkä, mutta kurkkua kuivasi (vesikin oli loppu!) ja pysähdyimme yhden tapasbaarin terassille pretalle.

Taas noustiin lukuisia mäkiä ja rappuja, lounaalle istuimme Rest O Adrianon terassille ja minä sain kaipaamiani sardiineja.

Rest O Adriano

Kävimme pikaisesti hostellilla, jätin sinne turhan neuleen (Lissabon +28) ja jatkoimme kävelyä toiseen suuntaan, Pombaliin saakka, etsien sopivaa leipomokahvilaa.

Kävelimme Rossion ja hostelin ohi rantaan johtavalle kävelytielle asti ja jäimme Casa Brasileiran terassille kahville ja pasteis de natalle. Hosteliin palattuamme Pirjon mittari näytti päivän saldoksi 20 kilometriä, puhelimeni Google Maps vain 8km.

Tulossa: Camino Portugués (Senda Litoral)

Tein taas viimeisen viikon ennen reissua itselleni kovin kiireiseksi. Tiistaina parturi ja (minulle) kevään viimeinen iltajooga, keskiviikkona 90 minuutin hieronta - kiitos, Joulupukki! Torstaina viimeinen aamujooga ja lukupiiri. Perjantaina menin aamulla naapurin pikkupoikien seuraksi, kun Grete kävi vauvan kanssa lääkärintarkastuksessa.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, otan ensimmäisen kerran kaverin mukaani caminolle. Kaiken lisäksi Pirjo ei ole koskaan käynyt Portugalissa, joten on kiva näyttää hänelle uusi maa. Muuten hän on patikoinut ja kulkenut rinkka selässä, ehkä ainoa ystävistäni, jonka uskallan ottaa mukaani näin pitkälle vaellukselle. Aiemmista caminoistani poiketen tämä on kevyet 300 kilometriä ja olen tehnyt reittisuunnitelman, jossa päivämatkat ovat keskimäärin 20 kilometriä, eikä nousuja juuri pitäisi olla (max 265 mpy). Jos hyvältä tuntuu, voimme pidentää päivämatkoja ja viettää jossain kohteessa ylimääräisen yön. Eniten hermostuttaa se, että meillä on eri lennot Lissaboniin, minulla pitkästä aikaa vaihdon kanssa. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja Pirjo odottaa minua sovitusti majapaikassamme. 

 

Vaelluksen jälkeen pidän muutaman "lomapäivän", ehkä poikkean kolmannen kerran ihanaan Pinhãoon. Pirjo ja Hannu vaihtavat paikkaa; Pirjo lentää kotiin ja Hannu vuorostaan Amsterdamin kautta Portoon, jossa meillä on treffit. Sen jälkeen vietämme parin viikon yhteisen loman kohteina Coimbra, Figueira da Foz, Caldas da Rainha ja Lissabon. 

Villa Severino

Marian Konditoria

Perjantain lyhyen lastenhoitokeikan ja viikkosiivouksen jälkeen lähdimme Helsinki Outletiin. Söimme hyvät Napoli-pizzat Villa Severinossa. Minun oli tarkoitus shoppailla useammassa kaupassa, mutta rahat menivät jo ensimmäiseen, kun ostin Samsoniten kabin-kokoisen matkalaukun. Haimme Marian Konditoriasta kahvipullat, itselleni valitsin leipomon 100v-leivoksen. Lauantaina pakkasin reppuni, mutta en caminoa varten, vaan Karkkilan reissulle.

Ritu kutsui minut Karkkilaan yökylään ja leffaan. Hienoa, kun sinne pääsee Onnibussilla helposti ja nopeasti. Ritu oli vaihtanut huonejärjestystä sitten viimekäyntini ja sain makkarin käyttööni. Söimme lohikeittoa, otimme lasilliset viiniä ja menimme Kino Laikan iltapäivänäytökseen katsomaan Virpi Suutarin Havumetsän lapset -dokkarin. Oi, niin kaunista kuvausta, hienoa musiikkia ja paljon mietittävää luonnon monimuotoisuuden kadosta. Leffan loputtua Virpi Suutari, Minka Virtanen (yksi nuorista luontoaktivisteista) ja Martti Suosalo jäivät kertomaan elokuvan teosta ja vastaamaan yleisön kysymyksiin. Täysi sali katsojia antoi elokuvalle ja tekijöille ansaitut aplodit. Kävelimme hissuksiin kotiin, Ritu valmisti vielä fetasalaatin ja istuimme juttelemassa, kunnes kumpikin vetäytyi sänkyynsä lukemaan. Aamukahvin jälkeen lähdimme aurinkoiseen säähän kävelemään Fagerkullaan ja jatkoimme Koskireittiä keskellä upeaa metsää ja kuohuvia koskia. Pakkasin reppuni ja Ritu saattoi minut bussiasemalle odottamaan Onnibussia.

Tiistaina pakkasin rinkkani, painoa tuli noin seitsemän kiloa. Pirjo ajoi meille illalla yöksi.