Väliviikko reissuista

 

Kesän ihanin väriyhdistelmä minun mielestäni. Tästä tulisi kaunis kangas vaikka mekkoihin.

Sää jatkui lämpimänä, tosin satunnaisia sadekuuroja osui meidänkin asuinalueellemme. Perjantaina polkaisin Tikkurila Festivaaleille kuuntelemaan aidan ulkopuolelle Käärijän konsertin kolme viimeistä biisiä. Ulkopuolelle olikin kerääntynyt paljon porukkaa, pikkupojilla päällään t-paidat, joissa teksti "It's crazy, It's party". Käärijän lopetettua lähes kaikki (aidan ulkopuolella) lähtivät pois.

Kirsikat kypsyvät vähitellen ja lauantaina keräsimme niitä litran verran. Otin käyttööni Hannulle joululahjaksi ostamani kirsikankivenpoistajan ja sehän toimikin hyvin! Käytin mp-reissulta tuomamme Viron vodkat kirsikka- ja mustaherukkaliköörin tekemiseen. Pitänee ostaa lisää kirkasta, kun puu on vielä täynnä marjoja. Tosin ne pitää kerätä pakastimeen, ennen kuin linnut syövät kaikki. Toivottavasti saamme joltain naapurilta syksyllä omenia, että saamme tehtyä myös viiniä ja hilloja.

Haltiala

Maanantaina tein fillarilenkin Tikkkurila-Tapanila-Tammisto-Haltiala-Pitäjän kirkko. Haltialassa oli paljon pieniä lapsia äiteineen/vanhempineen tutustumassa kotieläimiin. Muina päivinä kävin uimassa ja poimimme viinimarjat ja kirsikat pakastimeen.

Keskiviikkona oli tarkoitus lähteä Hondalla Porvooseen, mutta sääennuste lupaili sateita ja lähdinkin Helsinkiin. Samalla junalipulla menin metrolla Kalasatamaan kokeilemaan Satama Bar Bistron mainiota lounasta. 

Lounas - SATAMA (satamabar.com)

Keke Leppälä

Keke Leppälä

Daniel Steegmann Mangrané

Daniel Steegmann Mangrané

Daniel Steegmann Mangrané

Daniel Steegmann Mangrané

Sää oli kaunis - ehkä vähän turhankin lämmin -  ja kävelin takaisin keskustaan. Katsoin Sanomatalon valokuvanäyttelyn; Keke Leppälä "Helsingin helmi - Suvilahti DIY" kun menin verenluovutukseen. Otin mukaani jäätelötuutin (kesän ensimmäinen!), jonka söin Kansalaistorilla istuen, ennen kuin menin Kiasmaan. Suurimman vaikutuksen teki 5-kerroksen näyttely Daniel Steegmann Mangrané "A Leaf Shapes the Eye". Pienet lapset olivat ihastuneet katosta roikkuvaan metalliverhoon, joka helisi kun he sitä liikuttivat.

Sinéad O'Connor R.I.P. Onneksi olen säästänyt nauhoittamani dokkarin "Nothing Compares: Sinéad O'Connor".

Torstaina tarkoitukseni oli fillaroida vain Tikkurilan Korukaivokseen, jonne olin jättänyt äidin rippiristin kaiverrettavaksi ja Jumbon tai Tammiston Alkoon ostamaan Etelä-Afrikkalainen valkoviini, jota ei meidän lähialkosta löydy. Puuttuvan suuntavaistoni ansiosta kilometrejä kertyi 27. Sillä aikaa Hannu oli tyhjentänyt kirsikkapuun. Illalla poistin kirsikoista kivet ja pussitin kaikki pakastimeen. Sen jälkeen aloitin pakkaamisen ja tein ostoslistat.

Kesän kirjoja;

Nick Cave & Seán O'Hagan "Usko, toivo ja kuolema" (2022). Tämä haastatteluteos tehtiin Nick Caven ja toimittaja Seán O'Haganin pitkien puhelinkeskustelujen pohjalta koronasulun aikana, kun keikat ja konserttikiertueet peruuntuivat. Cave kertoo avoimesti musiikinteostaan, uskostaan, huumeriippuvuudestaan, mielenterveydestään, perheestään ja menetyksistään. Poikansa Arthurin (15v) kuolemasta ja sen aiheuttamasta surusta selviytymisestä. Lukijana minua kylmäsi tieto, että myös Caven poika Jethro (31v) menehtyi kirjan valmistumisen aikoihin. Nick Cave on loistava muusikko, taiteilija, perheenisä ja rakastava aviomies. Kirjaa lukiessani kuuntelin The Bad Sheedsin levyjä, myös Ghosteen-albumia, joka valmistui muutama vuosi Arthurin kuoleman jälkeen, mutta jonka kiertueen korona esti.

Ilonan kanssa Tallinnassa

Ilona olikin jo aamulla hereillä, kun huhuilin häntä aamiaiselle. Hannu heitti meidät junalle ja olimme taas vähän liian aikaisin satamassa. Laiva olikin Cinderella ja olin aluksi ihan hukassa, kun olen niin tottunut Finlandiaan ja XPRSiin. Löydettiin kuitenkin hyvät paikat lähes täydestä laivasta. Myymälästä ei löydetty mitään ostettavaa, minä kulutin aikaa lukemalla, Ilona katsoi leffaa puhelimesta.

Pääsimme heti majoittumaan Stay Apartment -hotelliimme. Ikkunat olivat aurinkoon päin ja huone oli kuuma. Suljin verhot ja laitoin ilmastoinnin päälle. Keittiön kaapista löytyi pressopannu (ei mainita Booking.comilla) enkä minä ottanut kahvia mukaan. Kyllä nyt harmittaa! Jätimme laukut huoneeseen ja lähdimme syömään.

Stay Apartment

Margherita

Pizza kelpaa aina ja lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin ja Lai-kadun Margheritaan. Tilasin vaihteeksi vuohenjuustosalaatin, mutta mielestäni se jää kakkoseksi kanacaesarin jälkeen. Pienestä koostaan huolimatta Ilona veti melkein koko pizzan, yhden palan raski antaa minulle maistiaiseksi.

Niguliste kirik

Minäkin pääsin vihdoin Nigulisten kirkon näköalatasanteelle ja museoon, kun sain kaverin seurakseni. Mahtavat näkymät, varsinkin kun sattui hieno sää!

Toompea

Kävelimme vielä Toompealle, kävimme Aleksanteri Nevskin katedraalissa ja näköalatasanteella. Laskeuduimme raput alas Balti Jaamalle (tätä Maps.me ei tiedä), ostin torilta mustaviinimarjoja ja kaupasta leipää illaksi ja aamuksi.

Tarkoitus oli käydä illalla Rotermannin vaatekaupoissa, mutta heräsimme päikkäreiltä niin myöhään, että ennen kahdeksaa ehdimme käväistä vain yhdessä liikkeessä.

Taqueria

Aamupäivällä otimme laukut mukaan, kun Ilona meni shoppailemaan Rotermannin vaatekauppoihin. Sillä aikaa minä istuin laukkujen kanssa aamukahvilla. Onneksi suojassa, sillä yli pyyhkäisi rankka sadekuuro. Lounaan söimme Taqueriassa (2 × 7,90). Ylitimme satama-altaan sillan kautta, kävimme Sadama Turgissa ja jonotimme laivaan. Vaihteeksi Viking Gabriella, taas oltiin hukassa.

Heinäkuun helteitä

Meillä oli taas armottoman hyvä tuuri Viron reissulla. Emme juurikaan kastuneet ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Kotiin palattuamme sää pysyi helteisenä ja minä jatkoin Keravanjoessa uintia. Yksin, muita uimareita ei näkynyt, olihan joen vesi edellisviikon sateiden jälkeen noin 16-asteista. Vesisadetta saimme vasta perjantain ukkosen myötä. Soili oli hoitanut kukat taas niin hyvin, että minun mitä ilmeisemmin pitäisi olla enemmän pois kotoa. Jopa kliivia kukki, kun palasimme kotiin!

Ravintola Tammisto

Torstaina polkaisimme Ravintola Tammistoon, kun siellä oli tarjolla muikkuja. Samalla kävin Budget Sportin alessa, tarkoitus oli ostaa vaellussandaalit, mutta niitä ei edelleenkään ole myynnissä. Tyhjin käsin en kuitenkaan lähtenyt, vaan ostin alesta uudet Salomonin vaelluskengät, tällä kerralla edellisiäkin suuremmat. Jo toinen (kolmesta) kevään vaelluksella vaurioitunut varpaankynsi on irtoamassa. On syytäkin irrota ja parantua ennen seuraavaa Viron vaellusta.

Varpaankynnet 3kk vaelluksen jälkeen

Minusta on vuosien varrella tullut koirien kaveri ja tuntuu, että tunne on molemminpuolinen. Tiedän kylän koirat nimeltä ja moni niistä pysähtyy portillemme tervehtimään. Sunnuntain lenkillä tutustuin Rolleen, kun kysäisin omistajalta (nuorehko mies), onko tuo labradoodle vai vesikoira. Hyvin arvattu, totesi tämä, mutta sekarotuinen se on, mukana myös vesikoiraa. Rolle yritti napata kiinni kellonremmistäni, mutta kun se ei onnistunut, tarttui hampaillaan shortsihameeni helmaan ja yritti kiskoa minua mukaansa. Tykkääköhän se naisista vai onko isäntä opettanut? Illalla, kun katsoimme telkkaria, Alma (asuu kahden talon päässä) rapisteli sisään. En heti tajunnut, mistä rapina kuuluu ja ajattelin oravanpoikasten (taas!) tulleen sisälle, kunnes näin Alman olkkarissa. Ei ollut ensimmäinen kerta! Kun aamuisin avaan ulko-oven, Alma alkaa haukkua omalla pihallaan, jos on ulkona. Olen vakuuttunut, että se kuulee minut ja kerjää rapsuttamaan. Nappasin koiran syliini ja palautin omistajilleen. Sanoin vielä, että jos Alma on joskus karkuteillä, kannattaa kysyä ensin meiltä. Myöhemmin alkoi sataa ja tuli aivan ihmeellinen valo, 22.30 oli aivan valoisaa, kun taivas muuttui lämpimän kellertäväksi. Kun maanantaina menin uimaan, joen toisella puolella alkoi haukkua ja ulista valkoinen paimenkoira (pentu). Luuli varmaan, että pitää lähteä pelastamaan minut.

Tiistaina Suvin porukat tulivat meille kahvittelemaan ja toivat tullessaan Ilonan rippijuhlasta säästynyttä suklaakakkua. Sipekin pääsi vihdoin mummulaan! Ilona jäi meille yöksi ja linnoittautui toiseen vinttikamariin.

Kesän kirjoja:

Lipasti, Heininen, Perälä, Häkkinen Heinoen-Eerola; "Agricola tunnissa". Kaikki nippelitieto Aasta Ööhön, mitä olet ikinä halunnut tietää Mikael Agricolasta. Koottu vähän kieli poskessa.

Isaacson, Rupert "Hevospoika - Isän ja pojan yhteinen matka". Valloittava tositarina pienestä autistipojasta, jonka vanhemmat tekevät kaikkensa oppiakseen ymmärtämään lastaan ja etsiessään tälle apua, mahdollisesti jopa parannusta sairauteen. Rupert-isä saa säteen viedä poika Mongoliaan tapaamaan shamaaneja ja porokansaa, joiden hän uskoo pystyvän auttamaan lastaan. Jo varhain vanhemmat ovat huomanneet, että poika rauhoittuu eläinten lähellä ja että myös suuret hevoset osaavat olla varovaisia ja helliä poikaa kohtaan. Suuri seikkailu alkaa Ulan Batorista ja matkaa taitetaan pääosin ratsain.

Viljandi - Paide - Tallinna

Oli niin hiljaista (tai olin liikkunut normaaliin verrattuna liian vähän), että nukuin huonosti. Kuuntelin kirkonkellojen lyönnit puolen tunnin välein. Kolmelta heräsi mustarastas laulamaan, puoli neljän jälkeen joku porukka nousi vielä rannasta rappuja myöten, hiljaa keskenään keskustellen. Yllättäen neljältä kirkonkello löi vain kaksi kertaa. Mustarastaskin taisi siitä häkeltyä, lopetti laulamisen ja meni takaisin nukkumaan.

Paide

Uskumatu Kohvik

Meillä oli runsaasti aikaa matkalla viimeiseen kohteeseemme, Tallinnaan. Sovimme, että pysähdymme taas lounaalle Paidessa. Hannu halusi ajaa sinne vaihteeksi Türin kautta, ja sinne käännyttyämme tuuli puhalsi ikävästi puuskittain sivusta. Saimme myös nauttia sikaloiden/navettojen ödeereistä. Tarkoitus oli mennä joko viime kerrasta tuttuun Treeger Kohvikiin tai Spordikeskukseen pokelle, mutta kun parkkeerasimme Uskumatu Kohvikin eteen, söimmekin siellä hyvän kebab-annoksen ja -wrapin (yht. 13€). Talosta löytyy myös hostelli. Tallinna-Rakvere -motarilla alkoi jo näkyä muitakin motoristeja, lomakausi on selvästi alkamassa. Yllättäen haikaroita ja pesiä näkyi runsaasti, kun lähestyimme Tallinnan esikaupunkeja.

City Center Garden Camping

City Center Garden Camping

Uhkaavat pilvet vastaanottivat meidät Tallinnaan. Tankkasimme Hondan viimeisen kerran vähän edullisemmalla bensalla ja ajoimme vanhastaan tuttuun Uus Maailm -kaupunginosaan. Pääsimme juuri majoittumaan City Center Garden Campingin huoneeseemme, kun rankkasade lankesi. Taitaa olla erikoisin huone, missä olemme majoittuneet. Vähän kostean oloinen, mutta emäntä antoi luvan laittaa sähköpatterin tarvittaessa päälle ja paksu kylpytakki lämmitti suloisesti, kun olin käynyt suihkussa. Sade lakkasi ja kävelimme läheisen Kristiine Keskuksen Prismaan ostamaan salaattipuffetista (muutaman euron halvempi kilohinta kuin koticittarin vastaavassa) iltaruuan, mansikoita ja skumppaa. Hannun käytyä suihkussa ei jaksettu enää lähteä mihinkään. Olenkin kasannut viimeiselle päivälle aikalailla ohjelmaa.

Huone oli viileän kostea, mutta peiton alla nukkui hyvin. Illalla piha tuli täyteen parkkeerattuja autoja, aamulla siinä oli Hondan lisäksi enää yksi saksalainen paku-Mersu. Aamiaisen jälkeen (tiskaaminen oli hieman hankalaa pienen kylppärin pikkuruisessa altaassa) lähdimme kävelemään kohti Telliskiveä. Minä kirin taas edelle ja kävin katsomassa Fotografiskan näyttelyt; Miles Aldridge "Virgin Mary, Supermarkets, Popcorn" ja Snezhana von Büdingen-Dyba "Sofien maailmassa" (Meeting Sofie).

Miles Aldridge

Miles Aldridge

Snezhana von Büdingen-Dyba

Snezhana von Büdingen-Dyba

Kaunein ja liikuttavin valokuvanäyttely oli "Meeting Sofie". Näyttelystä vaikuttuivat muutkin kuin minä; lähes kaikki puhuivat kuiskaten keskenään. Tarkoitukseni oli käydä tänään Nigulisten kirkon näköalatasanteella. Matkalla sinne tuli mieleen, että ehkä Ilonakin haluaa sinne, kun tulemme Tallinnaan parin viikon kuluttua. Kun tämä vastasi kyselyyni myöntävästi, kurvasin Nigulisten ohi keskiaikamarkkinoille, joita Tallinnassa vietetään tänä viikonloppuna.

Löysin Hannun ja istuimme stouteille Restoran Trofén terassille, ennen kuin menimme syömään suosittelemaani Pizzeria Margheritaan Lai-kadulle. Tilasin taas mainion kanacaesarin ja Hannu hyvän pizzan. Taidan tuoda Ilonankin tänne syömään!

Pizzeria Margherita

Uue Maailmaan palasimme Raatihuoneen kautta, keskiaikaiset markkinat olivat täyttäneet koko torin. Hannu-parka joutui häpeäpaaluun. Vapaudenaukiota kohti kävellessämme kuului Hare Krishna -musiikkia ja siellä tanssi ryhmä värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä.

Haimme kaupasta lisää vichyä, ilta- ja aamiaistarpeita. Ennen kämpille paluuta poikkesimme iltapäiväkahville läheiseen ravintolaan (ent. Kohalik). Pihallemme parkkeerasi saksalainen, vanha paloauto!

Alkoi sataa. Illalla laitoimme patterin päälle poistamaan kosteutta ja kuivaamaan pyyhkeitä.

Aamulla pakkasimme tavaramme kaikessa rauhassa, Eckerön Finlandia lähtisi vasta 12.00. Satamaan saapui seuraksemme yksi suomalainen ja yksi norjalainen motoristipariskunta sekä pari saksalaista yksinajajaa. Emme päässeet tuttuun skuuttipaikkaan, kuten yleensä, jolloin pääsemme laivasta ulos ensimmäisten joukossa. Tiet olivat taas tukossa ja kesti aikansa, ennen kuin pääsimme ulos keskustasta. Selvittiin sataman ruuhkasta ja päästiin kotiin kuivina. 

Hieno reissu, taas kerran! Kuusi kohdetta, 12 päivää, 880 km. Majoitukset olivat mukavia, yht. 550€ (Sondan majoitus oli ilmainen, kun olimme vieraina). Varsinkin Tarton ja Viljandin majoituksia voin suositella lämpimästi. Tallinnan emäntämme lähetti etukäteen pitkät ohjeet ja säännöt, jälkikäteen kerjäsi 10 pistettä, mistä minä en tykkää. Bensa (98 oct.) maksoi joka asemalla saman 1,749€/litra. Eckerön matkat (2 aikuista + moottoripyörä) yht. 138€. Pari outoa seikkaa opimme; joihinkin Viljandin kohvikeihin käy vain käteinen maksuvälineeksi ja joillakin Tallinnan terasseilla ei saa tupakoida.