Ystäviä, lapsia ja taidetta. Ja hautausmaita.

Menin pitkästä aikaa Sanomatalon verenluovutukseen, sen jälkeen kävimme Ritun kanssa lounaalla Kiilassa ja katsoimme Ateneumin Rajojen rikkojat -näyttelyn. Siellä meni niin kauan, että jätimme muut taidemuseot suosiolla toiseen kertaan. 

Elisabeth Jerichau-Baumann

Kiila

"Taas pois äitienpäivänä!" on Suvi huokaissut monena keväänä. No nyt olin kotona ja kutsutin meidät äitienpäivälounaalle ja -kakulle Lohjalle. Kaikki lapsetkin tulivat ja Sipe oli riemuissaan, kun lauma oli koossa. Samalla reissulla veimme kukat Honkanummen, Metsolan ja Virkkalan haudoille.

Maanantaina oli ensimmäinen kesältä tuntuva keli, Hannu oli sopivasti varannut itselleen ja Eerolle päiväristeilyn Tallinnaan.

Minä tein pitkän lenkin ja hain itselleni lohisalaatin. Lisäsin siihen pihalta "rikkaruohoja" ja pyöräytin kuivurissa vuohenputkea talven yrttiseoksiin. Ensimmäisen kerran tänä keväänä istuin puutarhapenkillä lukemassa.

Kesäkeli jatkui tiistaina, kävin kampaajalla leikkauttamassa kesätukan, Hannu grillasi takapihalla broileria ja kasviksia.

Ulla kutsui lukupiirin vetäjät kahville, vein hänelle kevään ensimmäiset kielot. Sää viileni vaihteeksi, silti käki kukkui illalla lähimetsässä.

Haimme Timon kotiin, onneksi ei ole mikään räyhähenki.

Anneli kutsui minut Järvenpäähän, kävimme katsomassa taidemuseon Hiljaisuus ja metsä -näyttelyn, lounaalla Huvilassa ja menimme heidän kotiinsa kahvittelemaan. Siiri-pentu vastaanotti minut iloisena ja varsin riehakkaana.

Perjantain vastaisena yönä kuoli serkkuni Kimmo ja Onnin ja Ilonan ukki oli kuollut äitienpäivänä. 💔 Koska tämä oikein loppuu? 

Ja seuraavaksi hajosi pyykinpesukone!

Jotain iloistakin; olimme Irenen läksiäiskahveilla ja seuraavana päivänä naapurin pikkupoikien päiväkodin kevätjuhlassa.

Töissä ollessani aina loman lähestyessä viimeiset työpäivät olivat jostain syystä tosi kiireisiä. Sama tahti tuntuu jatkuvan siviilissäkin. En ole ehtinyt juurikaan miettiä tulevaa reissua, kun on ollut niin paljon muuta pohdittavaa. Viime hetken kiireet kasaantuivat perjantaille. 

Ajoin aamulla kaatosateessa Lohjalle. Kirkonkellojen soidessa laskimme Timon uurnan vanhempiemme viereen. Ikävä todeta, että tämä alkaa mennä jo rutiinilla. Kävin Meerillä vaihtamassa kuulumiset, ennen kuin noitakerho kokoontui yhteiselle lounaalle MOI ravintolaan. Olikin hyvä lounaspuffet! Sieltä ajoin Jaskalle pitämään perunkirjoituksen. Olemme saaneet toisistamme paljon vertaistukea; hän on hoitanut Irjan asioita ja hautajaiset. Ajoin kotiin, lähetin perukirjan verohallinnolle ja avasin kuoharin. Pakkaaminen sai jäädä aamuun, kun juutuin katsomaan Tähdet, tähdet semifinaalin. Pitkästä aikaa nukuin putkeen seitsemän tuntia. Aamupäivällä pakkasin lentolaukkuni ja otimme lähtöoluen jo kotona, säästettiin siinä 15€.

Pihalla kukkivat kirsikka- ja omenapuut, tulppaanit ja kielot. Tietysti sillä aikaa, kun me olemme reissussa.

Toukokuun kirjoja:

Minna Rytisalo "Lempi". Lopullisesti kadonnutta Lempiä muistelevat vuorollaan Lempin aviomies, sodasta palannut Viljami, Lempiä syvästi inhonnut aputyttö Elli ja Lempin kaksoissisar Sisko. Lempin ääntä ei kuulla ja hän jääkin lukijalle mysteeriksi. Sota rikkoo monet perheet ja monen mielen. Pisimmälle tarinaa vie Sisko, joka jää ikuisesti kaipaamaan Lempiä ja tuntee kehossaan siskonsa kivut. Itsellekin yllätyksenä olen viime aikoina lukenut paljon kotimaista kirjallisuutta ja Rytisalon tyylistä olen pitänyt aina.

Nina Lykke "Ei, ei ja vielä kerran ei". Viisikymppinen Ingrid on kyllästynyt koko elämäänsä; 25-vuotiseen avioliittoonsa, mieheensä, itseensä, jopa lapsiinsa, jotka vielä aikuisuuden kynnyksellä asuvat kotona äitinsä passattavina. Aviomies Jan elää myös jonkinlaista keski-iän kriisiä ja haksahtaa nuoren alaisensa ansaan. Hannella tikittää sisäinen kello, miesystävät ja asunnot vaihtuvat tiuhaan, mutta mikään ei tunnu tarpeeksi hyvältä. Lopulta Hanne pakottaa Janin valitsemaan itsensä ja aviovaimon välillä ja Jan muuttaa hänen pieneen yksiöönsä. Ingrid nousee siivilleen, jättää kaiken vanhan taakseen ja huomaa olevansa onnellisempi kuin koskaan. Eron jälkeen vanhaan kotiin muuttaneet Hanne ja Jan jatkavat kamppailua toistensa, kotona edelleen asuvien isojen poikien ja raskausajan kanssa.

Jäähyväiset Timolle 💔

The Hollies: He ain't heavy, he's my brother

Bing-videot 

Saatoimme Timon viimeiselle matkalleen vapun jälkeen Honkanummen kappelissa, mukana pieni joukko perhettä ja ystäviä. Saimi-pappi piti kauniin puheen ja kuuntelimme tuttua musiikkia. Siskon kanssa olimme valinneet viimeiseksi kappaleeksi Järnefeltin Kehtolaulun, sitähän urheilusankari Elmokin toivoi soitettavan Maamme-laulun sijaan. Olin pyytänyt lähimmät meille kahville, Suvi hoiti ison osan tarjoilusta. Hannu luki kortit ja adressit. Katsoimme vanhoja valokuvia ja muistelimme Timon kavereidensa kanssa tekemiä tempauksia. 

Seuraavana yönä Timo ilmestyi unessa kertomaan Tarjalle, ettei voi enää tulla tapaamaan häntä, matka on siihen liian pitkä. 🙏

Markojuhani Rautavaara: Adiós amigo 😉

Adiós Amigo

Pääsiäinen 2025

Olen viettänyt monet pääsiäisriehat kulkueineen Espanjassa ja Portugalissa, niin oli tarkoitus nytkin. Olisin vaellusten välissä pysähtynyt Algarveen pääsiäispyhiksi. Kotona ollessa pääsiäinen on lempipyhäni, ilman mitään velvoitteita. Voimme kutsua ystäviä kylään jos haluamme, tai toivoa jonkun kutsuvan meidät pääsiäisaterialle. Joulun velvoitteista olemme jo monta vuotta laistaneet viettämällä viikon Mathildedalin mökillä.

Pitkäperjantaille luvattiin hellettä, mutta ilma jäi niin viileäksi, että päätimme syödä sisällä. Saimme vieraiksi Amin ja Roksun, jotka toivat isot eväät tullessaan. Aperitiivien jälkeen söimme alkupalaksi savulohisalaattia, grillattuja pikkupaprikoita, kesäkurpitsaa ja herkkusieniä sinihome-pekonikääreellä. Hannu jäi Roksun kanssa pihalle grillaamaan karitsan ja broilerin fileet.

Lauantaina saimme saunakutsun naapuriin. Ihanat naapurit ja heidän hurmaavat pikkupojat! Pääsiäissunnuntaina heräsin sateen lotinaan. Se ei estänyt meitä lähtemästä lenkille. Pekka Laine soitti musiikkia, jossa "henki puhuu".

Paavi Franciscus päätti lopettaa maallisen kärsimystiensä pääsiäismaanantaina. Sateiden jälkeen luonto viheriöi ja takapihalle nousi nokkosen alkuja. Tein "rikkaruohosalaattia" nuorista voikukanlehdistä ja vuohenputkesta.

Oiva

Pääsiäisen jälkeen tyhjensimme Timon asunnon. Meistä ei ihan ehtinyt tulla Oivan kanta-asiakkaita, vaikka kävimmekin vielä syömässä lounaaksi voissa paistettuja muikkuja. SPR Kontti kävi (onneksi!) hakemassa painavan nojatuolin, loput veimme sorttiasemalle ja kierrätyskeskukseen. Itselleni otin vähän laseja ja Hackmanin aterimia. Loppuviikosta Saimi-pappi tuli meille sopimaan Timon siunaustilaisuuden kulusta.

 

Huhtikuun kirjoja:

 

Antti Tuuri "Lintujen kesyttäjä". Kertojana nuori poika, joka syksyllä aloittaa lukion Pietarsaaressa, kesän pänttää saksan ja ruotsin verbejä, tekee isän käskystä talon töitä. Pihaan kävelee tuntematon herrasmies, esittelee itsensä lintujen kesyttäjäksi. Isä antaa kortteerin saunakamarista ja lupaa palkaksi ruuat perheen kanssa viikoksi. Mies istuskelee päivät omenapuun alla, ottaa yhteyksiä pääskysten "emuun", pitää ruokapaussit eikä paljon puhele. Poika on lähettyvillä, yrittää ottaa oppia lintujen kesyttämisestä, vaikka mies sanookin ettei siihen viikko riitä. Viikon loputtua mies saa lähteä, ja niin lähtevät pääskysetkin. Ainakin hetkeksi.

Keväinen Tallinna

Tiistaina lunastimme Hannun joululahjan Eckeröltä ja lähdimme pariksi päiväksi Tallinnaan. Olisi tehnyt mieli jäädä pidemmäksi aikaa, mutta velvollisuudet ja pääsiäinen painavat päälle. Laivamatkan istumme vakipaikoilla kahvilassa, Timon siunaava pappi soittaa ja selitän hänelle, mistä meteli johtuu. Sovimme tapaamisen pääsiäisen jälkeiselle viikolle. Sillä aikaa Hannu on tehnyt tuttavuutta portugalilaisen ryhmän kanssa, heistä ainakin osa on kotoisin Portosta. Ryhmä majoittui Helsingissä ja oli menossa vain päiväksi Tallinnaan.

Pääsimme ovikoodilla majoittumaan huoneistoon, joka on supersiisti ja kotoisa. Sijainti aivan vanhan kaupungin sydämessä Venekadulla on todella hiljainen. Oli niin ihana ilma, että istuimme hetken omalla patiolla, ennen kuin lähdimme syömään.

Menimme lounaalle Mere Restoon, jossa oli tarjolla rapsakkaa ankkaa. Illalle oli parikin vaihtoehtoa; lähdemmekö vielä johonkin baariin vai haemmeko Baltijaaman Selveristä hyvää savukalasalaattia? Ratkaisimme dilemman ostamalla Prismasta parit kermaiset salaatit, leipää ja juustoa.

Hannu lähti viemään ostokset (ja oluet) kämpille kylmään. Minulla oli tälle retkelle pari todo-kohdetta. Ortodoksikirkot jätin toiseen kertaan, nehän eivät miksikään muutu, mutta kävin Adamson-Erikin museossa katsomassa portugalilaisia kaakeleita. Niitä olen katsellut about 12:lla Portugalin reissullani, joten tämä pieni otanta ei juurikaan sykähdyttänyt minua. Katsoin vielä Adamson-Erikin perusnäyttelyn; kuvataidetta, nahkatöitä, keramiikkaa ym.

Istuimme omalle patiolle iltapäivän aurinkoon nauttimaan viilentyneet oluet ja menimme päikkäreille.

Kahvin jälkeen lähdimme vielä kävelemään Patkulille, kävin Aleksanteri Nevskin katedraalissa, jossa oli messu meneillään ja palasimme kämpille. On niin ihana majoitus, että vähän harmittaa ettemme voi jäädä toiseksi yöksi.

Yö oli tosi hiljainen ja asunto sopivan viileä. Aamuneljältä linnut aloittivat konserttinsa. Etukäteen olin toivonut hotellimajoitusta aamiaisineen, mutta kun katsoin tämän huoneiston varustetason, lupasin valmistaa ilta- ja aamupalat. Huoneisto piti luovuttaa kymmeneltä ja kävelimme satamaan. Eckerön tax-freessä viinit ovat alennuksessa, joten hain vain Aperolin ja vesipullon Sadamaturgista.

Huhtikuun kirjoja:

Sven Mikser "Vareda". Kaupunkilaispoika Johannes lähtee kesän ajaksi yövahdiksi/talonmieheksi Varedan pikkukylän koulurakennukseen. Peruskoulun päätyttyä Johannes toivoo pääsevänsä taidekouluun. Kesätyöt eivät paljon rasita ja kesän aikana Johannes saa opettajakseen vanhemman taiteilijan Joonaksen, joka piirtämisen ja maalaamisen lisäksi opettaa hänelle taidehistoriaa. Kesän kasvattama poika pohtii omaa identiteettiään, suuntaa kohti aikuisuutta ja omaa unelmaansa.

Surullinen kevät

Peruin kuukauden vaellusreissun Portugaliin, joten en pääsekään siitepölypakolaiseksi. Heti keskiviikkona alkoivat allergiaoireet.

Viikot tuntuvat pitkiltä, tiistaina luulin olevani jo perjantaissa. Päivät kuluvat puhelimessa, sähköpostissa, pankissa jonottamisessa ja kirjaston tulostimella. Käänsin veistä haavassa ja lainasin vuoden vanhan Mondon (etteivät tulosteet rypisty repussa), jossa on juttu Portugalin rannikkoreitistä patikoiden tai pyöräillen. 

Hannu oli tehnyt huhtikuulle työlistan, että aika kuluisi nopeammin yksin kotona. Hän aloitti tekemällä keväthuollon Hondalle ja rakentamalla ohjeeni mukaisen suojan kukkapenkille. Viime keväänä puput söivät kaikki tulppaaninalut. 

Hautajaisjärjestelyjen oheen yritän keksiä jotain hauskaa jokaiselle viikolle. Hannu käytti Eckerön joululahjansa ja varasi meille yön yli -reissun Tallinnaan. Perjantaina hyppäsin Turun junaan ja menin Saloon yökylään Annalle. Sillä aikaa Hannu lupasi pestä ikkunat.

Olin perillä kahden jälkeen ja pysähdyin Salon asemakahvilaan pullakahville. Mukavan kahvilanpitäjän kanssa puhuimme lähiomaisten Alzheimerit ja viimeiset vauvauutiset. Annan ja Aapon kanssa teimme treffit Veturitalliin, Harro Koskisen "Aika saaressa" -näyttelyn katsottuamme ajoimme heidän kotiinsa, jossa kolme kissaa jo odottivat. Kaksi niistä karkasi heti pihalle. Illalla pääsin saunomaan, sen jälkeen Anna teki minulle rentouttavan kasvohoidon. Yksi kissoista oli jo vallannut sänkyni. Pikkuinen Misu nukkui koko yön lantioni päällä, hyvä kun uskalsin kylkeä kääntää.

Sunnuntaina avasimme kotona grillikauden; maissia, parsaa, paprikoita ja haloumia luumuhillolla. Lisäksi vihersalaattia. Maanantaina jonotin taas pankissa (ilman asiakkuutta ei Osuuspankkiin niin vain mennä). Tiistai kului Helsingissä Timon asuntoa tyhjentämässä, tavaraa jäi vielä ainakin yhteen kertaan. Otin itselleni muistoksi Timon suuren villapaidan, sitä voin käyttää (sitten joskus) unelmieni saaristomökissä. Tein alustavan perunkirjan, säästetään siinä tonni tuomarinpalkkiota. Koristelen kotia keltaisilla kukilla ja iltaisin rauhoitan mieltäni buddhalaisella musiikilla. 

Perjantaina Hannu hoitaa jo totuttuun tapaan viikkosiivouksen, minä kyselen hautajaiskukista, tarjoiluista, SPR Kontin hakupalvelusta ja istun taas kirjaston koneella tulostamassa asiakirjoja. Samalla yritän selvittää mahdollisia korvauksia peruuntuneesta Portugalin matkastani. Illalla katsoimme vaikuttavan (Alzheimer) elokuvan "Isä", ennen kuin se poistuu Areenasta.
 

Lauantaina satoi räntää, kun ajoimme Lohjalle. Elämäni yksi herkkä hetki oli, kun kuolinkellojen soidessa kannoimme uurnat haudalle. Veimme Timon hyväkuntoiset vaatteet ja kengät Pelastusarmeijaan, kotimatkalla poikkesimme moikkaamaan Rymyä, jonka uusi lelu sai heti kovaa kohtelua.

Palmusunnuntaina näin ensimmäiset valkovuokot. Samalla kun kävin äänestämässä, hain meille pullat vaalikahveille. Kotona ollessamme vain Hannun "pikkuiset" kävivät virpomassa. Sain sentään oksia, turhaan olen alkukevään odottanut surunvalittelukukkia. Ei taida olla nykyaikana enää tapana? Täysikuu valvotti taas koko yön. Maanantaina ajoimme Helsinkiin tyhjentämään Timon asuntoa. Lounastauon pidimme Oivassa. Kotimatkalla veimme kamaa sorttiasemalle ja kierrätykseen. Sitä vielä riittää! Illalla julistan (itselleni) hiljaisen viikon alkaneeksi ja siirrän kaikki Timon paperit syrjään.

Huhtikuun kirjoja;

Patricia Highsmith "Lahjakas herra Ripley". Dickie Greenleafin vanhemmat palkkaavat puolitutun Tom Ripleyn matkustamaan Italiaan ja houkuttelemaan siellä asuvan poikansa palaamaan Amerikkaan. Tom löytääkin Dickien, joka elää unelmaansa pienessä rannikkokaupungissa. Pikkuhiljaa Tom alkaa kadehtia Dickien elämäntapaa ja haluaa varastaa tämän elämän itselleen. Kirjasta kehkeytyykin murhatarina. Kirja on julkaistu 1955, jolloin komminikointi matkaa tehdessä tapahtui sähkeitse ja rahanvaihto shekeillä.

Timo 1960 - 2025 💔

"Ei kahta ilman kolmatta." 

Matti Järvinen "Sameassa vedessä" 🖤

Sameassa vedessä - YouTube   

Kolme kuollutta perheenjäsentä kolmessa kuukaudessa. Yöt ovat aivan hirveitä. En osaa nukkua, yritän levätä, ajatukset kiertävät kehää. Muistettavaa ja tehtävää on paljon, pitävät minut elossa.

Vietimme viikonlopun Lohjalla lapsen- ja koiranvahtina. Kumpikohan oli villimpi? Lenkin ja saunan jälkeen nukuin pitkästä aikaa tosi hyvin. Siitä saan kiittää karvaista "unilelua".

Teimme siskon kanssa treffit Kallioon katsomaan Timon asuntoa. Se on tyhjennettävä ja siivottava, jäähyväisyyskirjeen lisäksi siellä odotti postin tuomana tosi ikävä yllätys.

Tallinna

Käytin Eckerön joululahjan (ilmainen reittimatka, kaveri puoleen hintaan) niin myöhään kuin suinkin, Hannu voi käyttää omansa huhtikuussa. Varasimme tutun asunnon Kalamajasta kolmeksi yöksi.

KurKum

Ilmoitin Marelle, että käymme lounaalla ennen majoittumista. Sää oli aurinkoinen, mutta kovin tuulinen. Laivamatkalla Hannu tutki lounastarjouksia, ja kun uudessa KurKum Kalarannassa oli tarjolla lammasta, suuntasimme sinne. Itselleni valitsin saman annoksen kanalla.

Majoituimme Suur-Patarein asuntoon. Mare kutsui meidät naapuriin kahville ja vaihdoimme kuulumiset. Hetken huilin jälkeen jalkauduimme tuuleen ja kävimme kaupassa. Iltapalaksi tein Espanjan tunnelmissa tapakset ja vietimme illan "kotona" lukien ja musiikkia kuunnellen. Yläkerrasta kuului tuttua pienten jalkojen töminää. Alkoi pyryttää ja naapuritalon pihalla kasvavat lumikellot peittyivät lumeen.

Ülo Sooster

Tiistaina oli lämmin päivä ja menimme omille kävelylenkeillemme. Treffit teimme Restoran Pulliin. Hannu lähti kiertämään Telliskiven, minä suuntasin Kadriorgiin. Olen jo nähnyt Tallinnan tämän hetken näyttelyt, mutta Mikkeli museossa en ole vielä käynyt. Parhaillaan siellä on Ülo Sooster 100 -näyttely. Katsoin myös Johannes Mikkelin (1907-2006) keräämän taidekokoelman, jossa taulujen lisäksi on runsaasti kiinalaisia posliiniesineitä.

Pull

Varasin ikkunapöydän Pullista ja ehdin ottaa lasillisen valkoviiniä, ennen kuin Hannu ilmestyi paikalle. Söimme hyvän lounaan (8,90€), tällä kertaa lohta chilikastikkeella ja munanoodeleilla. Olimme sopineet yhteisistä terassioluista, mutta Hannu oli jo hoitanut sen itsekseen (ja unohtanut käsineensä jonnekin). Hän lähti takaisin Kalamajaan, minä vanhaan kaupunkiin.

Museokortti on siitä hyvä, että kaupungin monet wc:t ovat käytettävissä. Kävin Kiek in de Köökin Neitsetornissa (ja vessassa), sieltä Toompean näköalapaikalla ja rappuja pitkin alas Baltijaaman kautta kotiin.

Lembit

Aamu aukeni aurinkoisena ja tuulisena. Olin luvannut lähteä Hannulle seuraksi Lennu sadamaan (merimuseo). Kiertelimme paikan ajan kanssa, tutustuimme myös Lembit-sukellusveneen sisätiloihin.

Samalla pääsylipulla tutustuimme Suur Tölliin, joka on ankkuroituna satamassa. Ei ollut sielläkään ruuhkaa.

Lore Bistro

Meillä oli Noblessnerissa kolme vaihtoehtoista lounasravintolaa, joista halusin näyttää Hannulle Lore Bistron. Lihapullat on lihapullat, mutta nämä maistuivat erinomaisilta (9,90€).

Hannu puolestaan halusi tarjota minulle glögin Vallibaarissa, mutta vaihdoin sen valkkarilasilliseen, kun kävellessä tuli niin lämmin. Palasimme kaupan kautta kotiin, päikkäreiden jälkeen keitin pullakahvit. Illalla tyhjensin jääkaappia ja tein meille viimeiset tapakset.

Torstaina tiskasin astiat aamiaisen jälkeen ja pyyhin keittiön pinnat. Samalla kuuntelin puhelimesta radiota. Lajittelin vielä roskat pihan kierrätysastioihin, ennen kuin lähdimme ja tipautin avaimen Maren postilaatikkoon. Yhteys oli jossain vaiheessa katkennut, radio hiljentynyt ja niin unohdin puhelimeni keittiöön latautumaan. Huomasin sen terminaalissa, kun olin aikeissa lähettää Marelle kiitosviestin. Hän sanoi Hannulle eilen, ettei ole aamupäivällä kotona, mutta toivoin Jaanin olevan paikalla, vaikkei hän vastannutkaan Hannun puheluun. Hyppäsin taksiin, odottelin pihalla melkein puoli tuntia, mutta oli palattava satamaan ilman puhelinta. Onneksi matka on lyhyt (ei mikään Málaga tai Lissabon), joten sovimme, että teen viikonloppuna päiväristeilyn Tallinnaan. Onnettoman päivän kruunasi Hannun saama 100 euron tarkastusmaksu junassa. Hän osti minun ABC-lippuni HSL:n sovelluksella ja maksoi omansa ratikassa matkakortilla, mutta kortilla sitä ei kuitenkaan näkynyt. Mitkään selitykset eivät auttaneet, lipuntarkastajat pyysivät tekemään valituksen HSL:lle.

Perjantaina oli Irjan siunaustilaisuus Lohjalla. Sama paikka, sama, surullinen tilaisuus. 

Lauantaina olikin hieno ilma, kun lähdin Tallinnaan hakemaan puhelintani. HSL ei pettänyt tälläkään kerralla! Ostin junalipun aseman automaatista, se veloitettiin kortilta, mutta lippua en saanut (pois käytöstä). Lisää kustannuksia tuli satamassa, kun en ollut laittanut varausnumeroa sähköpostistani mihinkään muistiin. Check-in -automaatille ei kelvannut nimi eikä passin numero. Tiskillä check-in maksoi 5€ (Eckeröllä se oli ilmainen).

Tallinnassa kävelin suoraan Marelle, joka oli keittänyt kahvit ja leiponut juustopiiraan. Hän kertoi Tallinnan kulttuuritarjonnasta, johon minulla ei ollut nyt aikaa tutustua. Lounaalla kävin Boheemissa ja vaikka sää oli kaunis, jätin terassit tällä reissulla väliin ja palasin hyvissä ajoin satamaan.

Maaliskuun kirjoja:

Henrik Tikkanen "Kulosaarentie 8". Omaelämäkerran ensimmäinen osa, jossa Henrik Tikkanen kertoo (jopa humoristisesti) elämästään alkaen syntymästään ja päättyen isänsä kuolemaan. Siihen väliin mahtuvat rakkaat isovanhemmat, isän alkoholismi ja vaihtuvat vaimot, sodankäynti ja oman identiteetin etsiminen.

Jari Järvelä "Kosken kahta puolta". Pieni Jari-poika viettää kesälomansa vuoroin Aino-mummin ja Sofia-mummin luona. Mummot asuvat sillan päässä toisistaan, mutta eivät koskaan tapaa toisiaan. Niin syvällä ovat sodan aiheuttamat traumat ja se, että heidän lapsensa - toinen punaisten, toinen valkoisten - aikoinaan rakastuivat ja menivät naimisiin. Kun mummot vuorollaan vierailevat Jarin kotona, taulukin vaihtuu vierashuoneen seinällä, riippuen siitä, kumpi on tulossa yökylään. Vasta Jarin yo-juhlissa mummit ovat samaan aikaan paikalla, liki 80-vuotiaina.