Viro Hondalla 2024; Haapsalu ja Vormsin saari

Lähdimme aamuseitsemän jälkeen ajamaan Länsisatamaan. Työliikennettä oli sen verran vähän, että olimme satamassa jo ennen kahdeksaa ja saimme ensimmäisen lähtöruudun moottoripyörille. Seuraa saimme hämeenlinnalaisista pojista ja lappeenrantalaisista pariskunnista. Autokansi oli suihkutettu aivan märäksi ja oli moottoripyörille vaarallisen liukas. Merimatka kului aurinkokannella istuen, tosin aurinko oli udun takana piilossa.

Tankkasimme Hondan Tallinnan ulkopuolella, ajoimme kohti Pärnua, vilkutimme pojille ja käännyimme Haapsaluun johtavalle tielle. Päätimme syödä ja käydä kaupassa keskustassa, niin ei tarvitse illalla lähteä mihinkään.

Mandarin

Koidu Majutus

Söimme lounaan aasialaisravintola Mandarinissa, minulle ankkaa, Hannulle lammasta. Kävimme viereisessä Rimissä ja laitoin Koitille viestin, että olemme pian perillä. Majoituimme minulle ennestään tuttuun taloon (Koidu Majutus), saimme yläkerrasta perhehuoneen omalla kylppärillä ja istuimme yhdelle terassille tervetulostouteille.

Suihkun ja päikkäreiden jälkeen keitin kahvit, jotka joimme kauniissa puutarhassa. Koitin koira kävi tervehtimässä meitä isännän pilkkoessa pihalla halkoja. Hän liittyi seuraamme tarjoten savuolutta, joita oli saanut synttärilahjaksi täyttäessään peräti 77 vuotta. Saimme luvan syödä puskista karviaisia ja viinimarjoja. Voimme myös lämmittää saunan, milloin haluamme. Oli tosi ihanaa näyttää Hannulle tämä majapaikka, johon hänkin tuntui tykästyvän. Illalla juttelin vielä keittiössä alakertaan majoittuneen naisen kanssa. Hän on kotoisin Tarttosta, käy töissä Helsingissä ja on nyt lomalla Haapsalussa. Pään peittävistä huiveista/pyyhkeistä päättelin hänen käyvän tai käyneen syöpähoidoissa.

Vormsi

Torstaille luvattiin puolipilvistä +21 astetta. Päätimme käyttää hyvän sään Vormsilla käymiseen. Sinne oli lähdössä myös mukava saksalaispariskunta fillareilla. Päädyimme samalle aamupäivän lautalle, kuin myös iso puolalaisryhmä pyörillään, heidän matkatavarat kulkevat bussin kyydissä.

Vormsi Talumuuseum

Ajoimme satamasta suoraan Vormsi Talumuuseumiin, jossa sain ensimmäisen merkinnän (oli tosin virkailijalle työn takana) Viron muuseumikaartiin. Museo itsessään oli pieni, mutta sen pihapiiri ulkorakennuksineen kaunis ja vehreä.

Seuraavaksi halusin nähdä Vormsin kirkon - Püha Olavi kirik - ja kalmiston. Vormsin saarella on pitkä historia ruotsalaisten kanssa ja hautausmaalla voi löytää monia ruotsalaisnimiä, samoin tienviitoissa. Hannulla oli mielessä tuletorn (Saxby majakas), mutta kartanlukutaito oli hukassa, kiersimme lähes koko saaren ja päädyimme lähtöpisteeseen lähelle Talumuuseota. Vormsin saarella on paljon vanhaa metsää, jonka hakkuita Aura Koivisto kirjassaan kovasti murehti. Totta; hakkuualueet ikimetsän väleissä ovat lohduttoman näköisiä.

Pois lähtiessä tummat pilvet valtasivat taivaan, mutta ei vielä satanut. 

Haapsalu

Päätimme jättää fiinimmät ravintolat huomiseen, kun hikisinä ja (minulla) tukka pystyssä rantauduimme Rohukülan satamaan. Vaihtoehdot olivat Taksi Pubi tai Laterna, joista päädyimme jälkimmäiseen. Söimme hyvän lounaan ja kävimme Coopissa (ent. Konsum) ostoksilla. Takaboxista tuli niin painava, että laukku tipahti ajaessa asvaltille. Onneksi sisältö pysyi ehjänä, mutta laukku sai halkeaman. Kas kummaa; pysähtyessämme poliisiauto ajoi peräämme ja naiskonstaapeli kävi tsekkaamassa tilanteen. Otin kauppakassin syliin ja kotiuduimme sateen kastamia katuja pitkin majataloon päikkäreille. Heräsin vasta puoli kuudelta, kun Hannu oli jo lämmittämässä saunaa. Menin keittiöön kahvinkeittoon, Koit tuli hädissään puhelin kädessä kysymään, puhunko englantia. Kehotin viemään puhelimen Hannulle, hän kun mieluummin puhuu kielillä. Menin ulos vastaanottamaan puolalaisfillaristin, joka Hannun ohjeiden (ja piipusta nousevan savun) opastamana löysi perille. Poika ihastui kuullessaan, että pääsee meidän jälkeemme saunomaan ja majoituttuaan lähti keskustaan etsimään ruokapaikkaa. Saimme lisää seuraa; suomalainen pariskunta! 🇫🇮 Tosin eksoottisen näköinen poika on kotoisin Iranista. Hannu lupasi lämmittää heille huomenna saunan ja sai Koitilta narua pitämään takaboxin kasassa. Koit meni vuorostaan saunaan ja jätti corginsa Harrin (Prince Harry) meidän hoitoon.

Perjantaina sadekuuro pyyhkäisi aamupäivällä Haapsalun yli, muuten oli luvattu taas puolipilvistä ja parikymmentä astetta. Tuntui mukavalta päästä parin päivän istumisen jälkeen liikkeelle, kun lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Menin edeltä Piispanlinnaan, jossa kiersin näyttelytilat ja näköalatasanteet. Kapusin myös linnan torniin.

Piispanlinnan katsottuani hyödynsin Museokorttia myös kaupunginmuseoon, joka kertoo Haapsalun historiasta, asukkaista js kylpylätoiminnasta.

Teimme treffit taproom Virren terassille. Paikka tunnettiin aiemmin nimellä Purtse Gastro.

Demoresto

Hyvät mustikkastoutit juotuamme menimme suosittelemani Demoreston terassille syömään rapsakat kanat. Harmi vain, että vitello tonnatoa ei ollut saatavilla. Kuulemma listan ruokalajeista ainoa, jota nyt ei ollut.

Illalla Hannu lämmitti taas saunan ja lupasi pitää sen lämpimänä helsinkiläispariskunnalle.

Helsinkipäivä; Ateneum ja Taidehalli

Ennen heinäkuun lomareissua ehdin vielä käydä Helsingissä katsomassa pari näyttelyä. En saanut ketään kaveria mukaani, Hannukin jäi kotiin poimimaan kirsikoita.

Helene Schjerfbeck

Bernt Lindholm

Eero Järnefelt

Eero Järnefelt

Ateneumin Eero Järnefelt -näyttely vetää edelleen paljon väkeä. Minulla ei ollut mikään kiire ja katsoin myös museon muut näyttelyt.

Olisin mennyt Kiilaan lounaalle (pariloitua broileria parmesaanilla), mutta sinne oli tunkua. Menin sitten Lasipalatsiin syömään silakkapihvit kananmunakastikkeella. Yllättävän täyttävää, vaikka jätinkin piparjuuri-perunamuusin väliin.

Tämän päivän toinen museokohteeni oli Taidehalli, jonka on vallanut Tommi Toijan isot ja pienet päät. Suuret maalaukset olivat tummasävyisiä, vähän surullisia ja ehkä pelottaviakin. Hauskin ja mielenkiintoisin oli Taidehalliin roudattu Toijan työhuone taiteilijakoti Lallukasta. Kesti kuulemma muuttofirmalta viisi päivää. Mutta on hieno! Arvatenkin työhuone on ensin kuvattu, että kaikki on prikulleen samoin myös Taidehallin näyttelyssä. Taiteilija työskenteleekin siellä välillä, mutta ei tänään.

Kun ei kaveria ollut matkassa mukana, kesäterassit jäivät väliin ja lähdin kotiin. Hannu oli saanut kirsikat poimittua, loput yläoksilta jäävät linnuille. Hetken lepuuttelun jälkeen siirryin ulos poistamaan kirsikoista kivet, Hannu poimi vähät viinimarjat ja laitoin kaikki pakastimeen. Sen jälkeen olikin aika pakata Hondan laukut.

Mustio - Fiskars - Billnäs

Lauantain lenkillä oli outo olo; jotain puuttui. Kädestä flexi ja hihnan päässä Sipe. Ruinasin Hondan kyytiin ja ehdotin perinteistä ruukkikierrosta, minulla mielessä Mustion Café Ekkulla.

Café Ekkulla

Hesarin jutun ansioista paikka onkin tosi suosittu, parkkipaikka oli niin täynnä, että autoja oli pysäköity tien varteenkin. Ei mikään ihme, kesäkahvilan tarjoilut ovat herkullisia ja piha todella kaunis. Talon olin mieltänyt isommaksi seurattuani vanhan kansakoulun remontointia Ylen tv-sarjassa. Kävimme katsomassa myös puutarhan päivittäisiä antimia, joista Rafael Donner oli jo myynyt suurimman osan, jäljellä oli enää uutta perunaa. Eipä meillä olisi ollut kapasiteettia tuotteiden kotiin kantamiseenkaan. Viehättävä paikka, jossa tulee varmasti käytyä toistekin. Parkkipaikalla ihailimme hienoa vuoden 1961 Jaguaria, joka lähti edellämme ajamaan kohti Fiskarsia.

Matkalla pysähdyimme Antskogiin, josta Joel Haahtela kirjassaan käyttää suomenkielistä nimeä Ansku (luultavasti ainoana).

Fiskarsissa pysäköimme kellotornin lähettyville, Hannu ei halunnut lähteä kylille kävelemään (tää on niin nähty!), mutta minä haluan joka kerta kuvata kaunista kylänraittia. Muistin, että Museokortti kulkee mukana puhelimessa ja kävin katsomassa Biennaale 2024 -näyttelyn. Hannu vinkkasi, että paloasema oli avoinna ja kävin katsomassa edelleen toimintakykyistä paloautoa vuodelta 1927.

Kintsugi korjausmenetelmä

Markku Kosonen "Pajunkissakori"

Katja Öhrnberg "Pääpyörre" (jätemuovia)

Arto Vuohelainen "Nimetön"

Lähetin Hannulle viestin, missä olen ja katsoin upean näyttelyn nopeasti, toivottavasti tulee vielä tilaisuus palata Fiskarsiin katsomaan myös muut näyttelyt. Selitin pikaisen käyntini näyttelyn virkailijalle toteamalla, että kypäräni saattaa odottaa minua tien varressa, kun mies on jo jatkanut pyörällä matkaa. 

Billnäs Gård

Matka jatkui Billnäsiin, jonka kaunista kylänraittia olen usein ihaillut ja kuvannut niin fillarilla, autolla kuin moottoripyörälläkin. Se nyt vain on niin hieno! Tankkasimme pyörän Karjaalla ja ajoimme kotiin tylsää 51:stä. Fagervik jäi nyt väliin, siellä käymme, kun saamme saunakutsun. Sitä odotellessa!

Kotona laitoin ribsit uuniin, Hannu grillasi kasvikset ja söimme myöhäisen lounaan ulkona auringonpaisteessa.

Sunnuntaille oli luvattu sadetta ja alkoikin tihuuttaa heti, kun lähdin lenkille. Hannu oli kuitenkin saanut osan kirsikoista poimittua, etteivät jää lintujen syötäviksi, kun olemme poissa. Sade taukosi ja poistin kirsikoista kivet terassilla, sain kaksi satsia likööriä tekeytymään Viron vodkaan. Joulua odotellessa!

Sipe Sukansyöjä 💓

Sipe oli huolissaan koko illan, kun perhe pakkaili matkalaukkujaan. Menimme aikaisin nukkumaan, aamuyöstä kuulin Sipen vaeltavan huoneesta toiseen kynnet lattialla rapisten, kun porukat lähtivät ajamaan kentälle. Siksipä heräsimmekin vasta puoli yhdeksältä, minä jopa ennen Sipen aamupusuja! Sipe sai aamiaisensa ja ehdimme käydä lenkillä juuri ennen kuin alkoi sataa. En tiedä, osaako Sipe avata vetoketjuja vai olinko jättänyt kassini raolleen, mutta uimapukuni oli yllättäen koiran suussa, seuraavaksi saapassukkani. Jätin Sipen huilaamaan ja käväisin kaupassa. Puolenpäivän jälkeen uusi lenkki, samalla lähetin Hannulle sadetietoja, tämä kun oli tulossa Hondalla Lohjalle. Lenkillä tapasimme ihanan isovillakoira Millan, johon Sipe olisi mielellään tutustunut lähemminkin. Ehdin tehdä salaatin valmiiksi, ennen kuin Hannu päräytti pihaan. Sipe oli taas into piukeena, kun sai uuden leikkikaverin.

Savukalatortillat syötyämme vetäydyimme päikkäreille, minä sain Sipen hetkeksi seurakseni. Iltapäiväkahvin jälkeen lähdimme lenkille yhdessä, mutta Hannu jäi pian jälkeen, kun Sipe kiskoi minut kovempaan vauhtiin ja pidemmälle lenkille. Saunan jälkeen vilvoittelimme terassilla. Sipekin pääsi ulkoruokintaan, kun tarjoilin iltaruuan terassilla. Minä jäin katsomaan Puglian trullitalon remppaa, kun Hannu vei Sipen vielä iltalenkille. Vasta sen jälkeen me söimme oman iltaruokamme.

Ryökäle herätti minut kuudelta aamupusuin ja -pesuin ja meni sitten itse jatkamaan unia. Hannu hoiti aamulenkin, samoin päivälenkin, kun Sipe asettui (ensimmäisen kerran!) puoliltapäivin hänen eteensä istumaan anova katse silmissään: eikö mentäisi jo ulos?

Lohjan Cittarissa käydessäni tapasin yhden vanhan tutun, viime tingassa tunnistimme toisemme, kun kohtasimme liukuportaissa. Lauantaina oli tarjolla sieni-tonnaripastaa. Iltapäivälevon ja -kahvin jälkeen vein Sipen tunnin lenkille, sen jälkeen Hannu jäi vielä pihalle pallottelemaan Sipen kanssa. Saunan ja iltaruuan jälkeen kävimme vielä päivän neljännellä lenkillä.

Joku on vähän väsynyt

Viimeksi täällä ollessani minua varoitettiin lähistön kyykäärmeistä ja punkeista. Siitäkö johtui, että näin Sipestä unta, painajaista, johon Hannukin heräsi. Nyt katsoin "Kaikki synnit" -sarjan uuden kauden, saa nähdä aiheuttaako se painajaisia.

Sunnuntai oli sateinen päivä, turhaan pakkasin mukaan mp-varusteeni. Ajattelin, että käymme Caritalla kahvilla, mutta hänelle oli vieraita tulossa. Olen lenkkeillyt Sipen kanssa sandaaleilla, kumppareilla ja asfaltilla, se tuntuu kipuna alaselässä ja säärissä. Taivas selkeni iltapäivällä, laitoin lenkkarit jalkaan ja kävelin kauppaan hakemaan iltapäiväpullat, kun en tiedä löytyykö isäntäväen pakastimesta mitään herkkuja.

Meillä on kotonakin tällainen Ikean karvapeitto, mutta vaalea väriltään. 🤭

Aamulla otettiin ryhmähali, kun toivotimme hyvät huomenet. Hannu hoiti vielä viimeisen lenkkivuoronsa, tällä kertaa. Istuimme terassilla aamukahvilla, kun neljä rusakkoa kisaili keskenään aidan toisella puolella. Sipe harvoin haukkuu, mutta nyt poika nosti sellaisen metakan, että pupujusseille tuli kiire karkuun. Minä vein Sipen päivälenkille ja sain aina lentävän lähdön, kun Sipe ryntäsi perhosten, lintujen tai rusakoiden perään. Sillä aikaa Liisa-imuri hoiti viikkosiivouksen.

"Ai niin, minun piti ajaa Karjaalle eikä Helsinkiin". 🙄

Hannu pakkasi Hondan sivulaukut, jätimme Sipen huilimaan ja teimme treffit Perttilän Ismetiin. Ajoin autolla keskustan kautta ja vein pestyt tyynyt Pelastusarmeijaan. Matkanteko tyssäsi ennen Hanko-Hyvinkäälle nousua, kun Vainion Liikenteen linjuri tukki risteyksen tekemällä uukkarin ("Eihän minun tänne pitänyt lähteä" tuumasi kuski). Siinä vääntäessään kaatui yksi liikennemerkkikin. Söimme Ismetissä hyvän lounaan, teimme perjantaille treffit kotiin, Hannu lähti ajamaan Vantaalle, minä kaupan kautta Sipen seuraksi.

Sinne meni!

Päivän saldo; kolme kertaa lenkillä, kolme kertaa suihkussa.

Hyvää huomenta! 💓

Tiistaina piti sataa ja ukkostaa, mutta eipä osunut ainakaan Lohjalle. Aina lenkin jälkeen Sipe kiertää tontin rajat aidan sisäpuolelta, ikään kuin tarkistaisi, ettei kukaan vieras (käärmeet, rusakot tai naapurin pikku-Nipa) ole päässyt pihalle. 

Iltapäivällä jätin Sipen huilimaan ja menin Caritalle kahvittelemaan. Pois lähtiessäni poikkesin Kalkki-Petterin kunnostettuun puutarhaan ja kävin haudoilla. Toisen päivälenkin jälkeen lämmitin saunan. Kaikki kolme lähinaapuria ovat lomareissulla, joten voisin hyvin kastautua pihalla Sipen kahluualtaassa. Jätin kuitenkin menemättä, kun vesi on ilmeisesti seissyt siinä jo pitkään. Saunan jälkeen rasvasin itseni Suvin antamalla vartalovoilla (jotta Sipe haistaa tutun tuoksun). Hukka homma; pian se oli nuoltu pois.

Keskiviikkona minulle tuli viisi lenkkiä, kun jätin Sipen aamupäivällä torkkumaan ja vein muovit keräyspisteeseen, samalla hain Lidlistä Halvan lakua. Puolenpäivän lenkin teimme frisbee-radan varjoisille poluille. Otin molemmille vesipullot mukaan. Vähän tuli taas harhailtua ja näimme monta kivaa koiraa, mm. minikokoinen labradoodle Sisu. Poika oli ihan poikki kun päästiin kotiin. Tein itselleni herkkutortillat kylmäsavulohesta.

Oli sen verran pitkä lenkki, että nukuimme päikkärit. Toisella päivälenkillä vastaan käveli kääpiömäyräkoira ja Sipe laskeutui tielle makaamaan. Ei ollut naapurin Nipa, vaan piskuinen Bertta, joka meni piiloon emäntänsä jalkojen taakse, kun Sipe yritti tehdä tuttavuutta. Illalla olimme pihalla potkimassa palloa (voisivat hyvin palkata Sipen Suomen maajoukkueen maalivahdiksi), kun Suvi soitti. Sipe katseli ihmeissään ovelle ja portille, että mistä se ääni oikein kuuluu.

Iltaruuan ja -lenkin jälkeen jäimme terassille nauttimaan ihanasta illasta, Sipe seuraamaan kadulla kulkevia koiria ja minä lukemaan Volter Kilven jaarittelua.

Torstai on toivoa täynnä; Sipe tuli kuudelta herättämään minua. Tein kuten Suvi neuvoi ja teeskentelin nukkuvani. Poika tunki viereen nukkumaan, kunnes tipahti lattialle. Meille on annettu aivan liian kapea sänky! Aamulenkin jälkeen Sipe tarkisti taas tilukset ja löysi pihalta jonkun eläimen kakat. Ei ollut pupun papanoita, ne minäkin tunnistan. Aamupäivällä tein taas oman lenkkini käymällä ostamassa maitoa, minkä eilen unohdin.

Huomasin, että pilvisenä päivänä tai sateisella säällä ei näy lainkaan perhosia, joten lenkitkin olivat vähemmän nykiviä. Kaksi lenkkiä saimme tehdä sadetakit päällä. Eipähän tarvitse kastella pihan istutuksia, ainoastaan sateensuojassa olevat terassikukat. Sateinen sää tai päivän neljä lenkkiä uuvuttivat Sipen nukahtamaan kylkeeni.

Perjantaina sain aamupusut 6.30. Olkoon menneeksi, ajattelin ja nousin ylös, onhan viimeinen "hoitopäiväni". Päivälenkillä tapasimme vanhan tutun, Sipen "serkun", joka on pian yhtä harmaa kuin isäntänsäkin.  9-vuotias doodle alkoi mustasukkaisena murista, kun Sipe hyppäsi isäntää halaamaan.

Mitä lempoa! Metsässä tuli vastaan S-marketin robokuljetus, sai Sipe vielä senkin nähdä. Kiltisti poika istui ja odotti, että robotti kiersi meidät ja jatkoi matkaansa. Kumma otus, kun ei edes haissut miltään! Iltapäivänokosten jälkeen menimme pihalle odottamaan perhettä kotiin Kreikasta. Sipe (viisaana koirana) ymmärsi, että kohta ne tulevat; istui nurmikolla pitkään paikallaan kuulostellen, katsellen, ja valpastui, kun sanoin tutun auton tulevan. Voi sitä riemua, kun irrotin hihnan ja Sipe pääsi halaamaan omaa perhettään. 

Oli kiva viikko! Sipe on rauhoittunut (vähän), mutta on silti vilkas, iloinen teinipoika. Joskus jopa tottelee komentoja, useimmiten tohottaa mennä vauhdilla minne mielii, useimmiten perhosten ja pupujussien perään.

Aloin seurata Areenasta italialaista "La Storia" -sarjaa.

Kesän kirjoja:

Joel Haahtela "Yö Whistlerin maalauksessa". Viisas, kaunis pienoisromaani. Mies lähtee vuosia sitten tapaamansa perhostenkerääjän kutsumana Yorkshireen, jonne tämä on asettunut viimeisiksi elinvuosikseen. Kumpikin käy mielessään ja keskusteluissa läpi oman elämänsä rakkauksia, ystäviä ja menetyksiä. Pitkien kävelyiden, mietiskelyn ja puhumisen ansiosta molemmat saavat lopulta rauhan levottomiin mieliinsä.

Merja Mäki "Mykkä sävelmä". 10-osainen jatkokertomus sodasta ja rauhasta, rakkaudesta ja naisen asemasta (Me Naiset -digilehti).